| |||||||
|
|||||||
Villa Ahvena KotiniemessäOli lämmin lokakuun ensimmäinen, viisikymmentäneljä vuotta sitten. Isä nosti kuokan kanssa perunaa punaisen tuvan päässä, paljain jaloin. Näin on kerrottu.Niinpä minustakin tuli silloin paljasjalkainen putkilahtelainen, Korospohjaan, Kortelahden pihapiiriin. Kiintymyksemme kotiseutuuni Ylisjärven rannalla tuntuu vain kasvavan iän myötä, myös Matilla, joka on paljasjalkainen helsinkiläinen. Pojistamme puhumattakaan. Jospa joskus eläkkeellä ollessamme ehtisimme olla siellä pidempiä aikoja, kuin nyt. Talvellakin.
Syntyi ajatus rakentaa
mukavuuksilla varustettu mökki
Nyt, lokakuun lopussa tätä kirjoittaessamme tehdään jo sisätöitä uudessa mökissä. Suuret kiitokset osaavien Oivan, Antin ja Ilarin avusta, pääsemme jo jouluksi ”Villa Ahvenaan”. Meidän ajatukset ja kokemukset paikallisista timpureista ovat hienot. Aikataulut ja järjestelyt ja muut vastaan tulleet ongelmat hoituivat ilman, että niistä olisi pitänyt meidän itse ottaa selvää, työn laatu ja tinkimättömyys näkyy valmiissa työssä.
Seuraavaksi kesäksi riittää puuhastelua pihan ja ympäristön kanssa. Välillä nautimme Kotiniemen savusaunan lämmöstä, soutelemme ja kalastelemme. Meitä ympäröi mahtava luonto, joka on ihmiselle kuin lääke. Täällä tapaamme ystävälliset naapurit ja tuttavat kylältä, täällä marjastamme ja sienestämme ja kokoamme voimia.
Tokihan tulemme nauttimaan myös uuden mökkimme tarjoamista mukavuuksista. Ehkä ensimmäinen käenkukunta kuunnellaan vielä vanhassa ”ekovessassa”.
Teksti: Anna-Liisa ja Matti Ahvenainen [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2005] |
|