Viljamensaaren pohjoispuolisko valtiolle luonnonsuojelualueeksi

Tarkastaja Auvo Hamarus Keski-Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, että Viljamensaaren pohjoispään kaupassa käytettiin ensimmäisen kerran Keski-Suomessa eteläisen Suomen metsiensuojelun täydentämiseen varattua rahaa ns. METSO-ohjelman mukaisesti. METSO on tässä yhteydessä siis lyhenne ja tarkoittaa juuri sanottua metsiensuojelun täydennystä eikä sillä ole suuren kanalinnun kanssa sen kummempaa tekemistä. Hyötyyhän homenokkakin toki metsiensuojelusta.

Luonnonsuojelualueiden kahdesta päähankintatavasta toteutuivat näin Viljamensaaressa molemmat: eteläinen osa on rauhoitettu pitkäaikaisella vuokrasopimuksella suojelualueeksi ja pohjoisosasta on äskettäin tehty kaupat, jolloin alue siirtyy Metsähallituksen omistukseen ja luonnonsuojelu-alueeksi. Vuokrasopimuksessa korvataan alueen omistajalle esim. puustosta ja mahdollisista kaavoitetuista rakennuspaikoista aiheutuvat menetykset.

Noin 2/3 valtiolle ostetusta alueesta oli Paavo ja Sirpa Weijon maata. Työnjako METSO-kuviossa pelaa niin, että maanomistaja tekee ympäristökeskukseen omasta tahdostaan aloitteen, jonka jälkeen ympäristökeskus arvioi alueen soveltuvuuden suojeluun. Mikäli kohde on sopiva, Metsähallitus huolehtii kaupanteosta sekä neuvottelee ostajan kanssa hinnan, joka on aluekohtainen ja määräytyy mm. puuston arvon mukaan. Jos hinnasta päästään sopuun, tehdään sopimus, jolloin alue siirtyy luonnonsuojelutarkoitukseen ja sille tehdään hoito- ja käyttösuunnitelma. Keski-Suomen ympäristökeskuksessa yhteyshenkilö on Auvo Hamarus.

Kuten Viljamensaaresta tiedämme, luonnonsuojelutarkoitus ei suinkaan sulje aina pois muita käyttömuotoja: tärkeä osa saaren biologista arvoa ja monimuotoisuutta on juuri laidunnus, tässä tapauksessa orivarsat. Tulevana kesänä aloitettavassa pohjoisosan hoito- ja käyttösuunnitelman teossa harkitaan mahdollisuutta laajentaa laidunaluetta. Ennallistamistoimetkin ovat mahdollisia, esimerkiksi nuorta kuusikkoa kasvavassa saaren itäosassa.

Aivan pieniä, irrallisia alueita ei METSO-suojeluun kannata tarjota. Hehtaarin tai sen alle olevien kohteiden on syytä rajautua jo ennestään suojelussa olevaan alueeseen. Muutamasta hehtaarista ylöspäin alueesta voidaan muodostaa tarkoituksenmukainen suojelun näkökulmasta. Kaksi maanomistajaa voi myös yhteisymmärryksessä muodostaa rajalleen yhden alueen, jolloin molemmat neuvottelevat oman sopimuksensa.

Timo Suominen

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2006]