www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Kunta on vastuunoton yksikkö

Korpilahdella keskustellaan kunnan mahdollisesta liittämisestä osaksi yhtä tai useampaa muuta kuntaa. Toiminnallisia muutoksia pohditaan käytännössä kaikissa muissakin kunta- ja kaupunkiorganisaatioissa. Nämä keskustelut ovat olleet käynnissä jo ennen valtakunnallista kunta- ja palvelurakenneuudistushanketta, joka kuitenkin on tuonut keskusteluun uutta vauhtia.

Varsin suuri yhteisymmärrys on siitä, että toimintatapaa on muutettava. Nykyisellään jatkaminen ei ole enää se ensimmäinen vaihtoehto monessakaan kunnassa. Ensisijaiset vaihtoehdot ovat kuntaliitos ja kuntien välisen yhteistyön täysin uusia taso. Esimerkkinä tällaisesta on ns. unionimalli, jossa usean kunnan yhteinen lautakunta päättää yksittäisestä toiminnan osa-alueesta (kuten koulupalvelut). Kummassakin vaihtoehdossa on oleellista, että asioista päätetään mahdollisimman järkevässä mittakaavassa, ja palvelut tuotetaan laadukkaasti mutta silti tehokkaasti.

Teoreettisesti paras lopputulos on saavutettavissa yhtenä isona yksikkönä. Tätä on testattu myös valtio- ja suurvaltatasolla, eikä käytäntö aina noudattele teorian antamaa hyvää mielikuvaa.

Kauaskantoisia päätöksiä
Oman näkemykseni mukaan keskeistä on viisas ja pitkäjänteinen johtaminen: jos ennen kuntaliitosta ei päästä yhteiseen näkemykseen uuden kunnan tulevaisuudesta pitkällä tähtäimellä, liitosta ei ole syytä tavoitella pienen porkkanarahankaan turvin. Toisaalta, mitä onnistuneemmin kuntien yhteistyö syvenee, sitä lähempänä on oman kuntaorganisaation lakkauttaminen tarpeettomana.

Kotikunta on monelle meistä osa identiteettiä, sitä enemmän mitä pidempään ja mitä merkityksellisempiä elämänvaiheita kyseisessä kunnassa on eletty. Tämä puoltaa maltillisuutta kuntajaotuksen muutoksessa. Jos kuntia päätetään yhdistää, se tulisi tehdä huolellisen harkinnan pohjalta ja mahdollisimman suurella yhteisymmärryksellä. Päätös ei saisi perustua lyhyen aikavälin talouslaskelmiin.

Oleellinen kysymys ei ole tuliko voittoa, vaan se, mihin raha käytettiin
Kuntien toiminnan uudistamisessa keskustelu usein lähtee siitä, että yksittäisen kunnan tulot eivät riitä välttämättömien palveluiden tuottamiseen. Tämä ei kuitenkaan läheskään aina kuvaa sitä, kuinka laadukkaasti ja/tai tehokkaasti palvelut on tuotettu. On nimittäin kuntia, joilla on tai olisi varaa toimia tehottomammin kuin toinen ja silti saada positiivinen taloudellinen tulos. Ja toisaalta voi löytyä kuntia jotka päätyvät taloudessaan miinukselle vaikka toimivat niin kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti, että samaan ei pysty mikään vaihtoehtoinen organisaatio.

Keskeistä on se, mitä kunta teki rahoilla, jotka tilinpäätöksessä on kirjattu kuluneeksi. Se ei ole niinkään oleellista, tulivatko rahat kunnallisverosta, valtion veropussista, EU:n jonain tukimuotona tai kunnan pankkitililtä - tai peräti velkana tai kuntalaisten lisääntyneinä käyttömaksuina. Vain harvoin törmää kuntapäättäjään, jolle tämä on koko ajan selvää.

Tasan ei käy alueelliset lahjat
Kunta on lakisääteisesti pakkoyhteisö siinä mielessä, että olet kotikuntasi palveluiden ja määräysten piirissä, halusit sitä tai et. Maa jakautuu kuntiin siten, että aukkoja ei ole välissä. Kunnissa on kulmakuntia ja kaupunginosia, joista jokunen kunnan päättäjä voisi luopuakin. Samalla tavalla on kokonaisia kuntia, joissa esimerkiksi työttömyystilanne, ikärakenne tai kuntaorganisaation velkaisuus ovat sellaisia, että naapurikunnat eivät välittäisi liittyä näiden kanssa yhdeksi kunnaksi vaikka vähän maksettaisiin. Kuntaa laajemmasta näkökulmasta katsoen huomataan, että myös näiden alueiden asiat on hoidettava, riippumatta siitä, syntyykö toiminnasta voittoa.

Samalla on myönnettävä, että ”pakollisen yhteistyön” tai kuntaliitosten vastustus on ymmärrettävää kunnissa, joissa koetaan että on tehty vastuullisia ja pitkäjänteisiä päätöksiä vuosikymmenten ajan. On esimerkiksi hoidettu taloutta hyvin - tarvittaessa vyötä kiristäen - tai panostettu oman henkilökunnan osaamiseen. Se on pääomaa, jonka arvoa on vaikea tuoda esiin kun naapurikuntien kanssa suunnitellaan vaihtoehtoista laajemman alueen palveluorganisaatiota.

Julkisten palveluiden kannattavuus ei ratkea yksittäisen kunnan tasolla
Julkisten palveluiden kustannukset syntyvät suurelta osin terveys-, koulu- ja sosiaalipalvelujen alueella. Nämä ovat myös lakisääteisesti melko tarkkaan säänneltyjä, ja merkittävä osa rahoituksesta tulee valtiolta. Näin ollen taloudellisessa mielessä kunnan kädet on varsin tarkkaan sidottu, ja on suorastaan keinotekoista pitää näistä syntyviä ”alijäämiä” vain kuntien ongelmina. Meneillään olevassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa pidetäänkin yhtenä vaihtoehtona että osa näistä palveluista siirretään suoremmin valtion vastuulle.

Kaikkiaankin voidaan kysyä, huomataanko nyt hakea tehokkuutta ja taloudellisuutta koko julkisen talouden kentällä? Verojen maksajat on ohjattu seuraamaan kuntien tehokkuutta, mikä sinänsä on tärkeä asia seurattavaksi. Riemuitsemme kun saamme hoivalaitoksissa ateriakustannuksesta puoli euroa pois, tai kun pikku-Milla tai -Jussi kuluttaa koulussa puoli lyijykynällistä vähemmän lukuvuoden aikana. Onko samalla tarkkuudella tutkittu tehokkuutta ja toiminnan järkevyyttä näissä lukuisissa valtiotason organisaatioissa, joista veronmaksajalla ei välttämättä ole edes tietoa? EU-hallinnon rahoituksesta en nyt tässä mainitsekaan enempää.

Hyvää kuntaa etsimässä
Mikä sitten on hyvä kunta? Ketkä päättävät muuttaa kuntaamme, ja mikä on hyvä kunta meidän itsemme mielestä?

Aktiivisessa iässä olevat nuoret aikuiset valitsevat kotinsa sijaintikuntaa useinkin työpaikan etsinnän ohessa. Heistä ainakin perheen perustamista suunnittelevat tekevät omat tarkat arvionsa siitä mikä on hyvä kotikunta. Aktiivisen valitsijan aikajänne voi olla vaikkapa 15 vuotta, jona aikana oma lapsi saa peruskoulunsa käytyä. Viisautta voisi olla ylläpitää kunnassa keskipitkän tähtäimen tavoitteita noin viidentoista vuoden aikajänteellä: ”tästä pidämme yhteisesti kiinni lastemme parhaaksi”.

Myös meille, joilla ei ole välittömiä muuttosuunnitelmia, pitäisi luoda yhteinen pitkän tähtäimen suunnitelma koko elinkaaren ajaksi - sanotaan sadan vuoden säteellä: ”mikä on pysyvää sukupolvien vaihtuessa, ja miten turvataan hyvä elämä lapsuudesta vanhuuteen saakka?”

Vaikka tehokkuuteen ja laadukkuuteen pitää koko ajan kiinnittää huomiota, hyvä kunta ei mielestäni ole pelkkä rajojensa sisällä toimiva liikeyritys. Sen sijaan hyvä kunta on paikkansa yhteiskunnan kokonaisuudessa tunnistava vastuunoton yksikkö. Hyvä kunta toimii kuntalaistensa tasolla ja edustaa parhaiten arkipäivän tarpeissa häntä, joka on paitsi ”asiakas”, myös lopullinen maksaja. Päättäjäkin?

Keskustelu jatkuu
Talven mittaan keskustelu kuntien roolista on tiivistynyt. Viime päivinä on kuultu monia selkeitä ja perusteltuja puheenvuoroja eri puolilta valtakuntaa. Onkin hyvä, että väistämätön muutos ei tapahdu vain virkatyönä, josta kuullaan jälkikäteen. Kylälehti on myös hyvä kanava tuoda eri näkökulmia esiin, joten keskustelu jatkukoon!

Veikko Perttula

Veikko Perttula
veikko.perttula@visiopaja.fi

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2006]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke