Pirkka Sorsa valitsi maaseudun

Putkilahtelainen Pirkka Sorsa (38) kuuluu niihin rohkeisiin maatalousyrittäjiin, jotka luottavat elinvoimaisen maaseudun mahdollisuuksiin.

Hän osaa arvostaa myös elämisen laatua ja hyvää, tervettä elinympäristöä, jonka Putkilahti hänen mielestään pystyy tarjoamaan.

Pirkka Sorsa on valinnut oman yksilöllisen tiensä ja ammattinsa omasta vapaasta tahdostaan. Lahjakkuutta ja kykyä mieheltä ei puuttuisi moniin muihinkin tehtäviin, mutta ilmeisesti omat elämän perusarvot ovat selkiytyneet hänelle jo hyvin nuorella iällä ja viitoittaneet suunnan maalla pysymisen voitoksi.

Valmentautumista ammattiin tarvitaan
Maaseudun lapsilla on se erikoisasema, että he tavallaan saavat opin ammattiin touhutessaan vanhempiensa mukana kaikissa maatalouden piiriin kuuluvissa töissä. Varmaankin lapsuusajan kokemukset ovat olleet merkittävinä sytykkeinä Pirkka Sorsalle hänen ryhtyessään jatkamaan vanhempiensa, Enna ja Onni Sorsan elinkeinoa Laurilan tilalla.

Yleissivistävien opintojensa (ylioppilaaksi 1987) jälkeen Pirkka Sorsa on hankkinut valmiuksia maatalousalalle käymällä aluksi Anjalan Maatalousoppilaitoksen viljelijäkoneenkorjaajalinjan ja sen lisäksi maatalouskoneasentajalinjan vuosina 1989 - 1991.

”Paljon asioita on opittu vanhemmilta, mutta koulujen käynti toi uusia näkökantoja asioiden tekemiseen, ja tietysti omista virheistä oppii myös melko hyvin”, sanoo Pirkka Sorsa.

Monipuolinen työ
Niillä harvenevilla kylämme maatiloilla, joilla vielä harjoitetaan maanviljelystä, on jouduttu kartuttamaan viljelysalaa vuokramailla. Näin on tehty myös Laurilan tilalla, jossa tällä hetkellä viljelyksessä on yhteensä 27 ha. Työnteon kannalta on hyvä asia, että pellot sijaitsevat lähellä, kaikki noin kolmen kilometrin säteellä kotitalosta. Laurilassa viljellään pääasiallisesti heinää AIV- rehuksi lehmille, noin 6-7 ha kauraa heinän uudistamiseksi ja heinää luonnollisesti kesällä laitumeksi lehmille ja vasikoille.

Maanviljelystyö on nykyään täysin konevaltaista. On ymmärrettävää, että tämä aiheuttaa erittäin suuria kustannuksia yksityisille tiloille. Kuitenkin talouden menestymisen ehtona on tuotantotekniikan katkeamaton toiminta myös kiireisimpien työsesonkien aikoina.

Pirkka Sorsa kertoo, että Putkilahdessa työt on saatu tehdyiksi tilojen kesken sopivilla järjestelyillä:

”Lähinaapureiden kanssa harjoitetaan yhteistoimintaa ja tietysti tärkein koneyhteistyön muoto on Putkilahden Maamiesseuran harjoittama kuivaustoiminta ja kasvinsuojeluruiskun vuokraus. Harvemmin tarvittavia koneita on mahdollisuus saada käyttöönsä tekijän kera.”

Maanviljelijä joutuu tekemään työtään vaihtelevien säiden, joskus hyvinkin vaikeiden olosuhteiden vallitessa.

Työt kynnöstä kylvöön ja korjuuseen eivät aina toteudu viljelijän odotusten mukaisesti. Maanviljelijän työ on paljon vaativaa, mutta se on myös työ, joka parhaimmillaan tuottaa tekijälleen suurta tyydytystä.

Pelloilla tehtävä työ kattaa maatalousyrittäjän kesäkuukaudet, mutta karja vaatii työtä joka ainoa päivä niin kesällä kuin talvellakin. Laurilan navetassa on 14-15 lypsylehmää ja lisäksi nuorta karjaa 11 kpl. Lypsykarja on hoidettava kellon, suorastaan minuutin tarkkuudella olipa juhla tai vaikkapa sairaana. Monasti karjanhoito vaatii yötyötäkin. Työ karjan parissa on kuitenkin palkitsevaa ja esimerkiksi lehmän hyvin onnistunut poikiminen saa hoitajan mielen hyväksi. Elollisten olentojen parissa tehtävä työ on mielenkiintoista ja tuottaa paljon iloakin, mutta se asettaa myös vaatimuksia. Ammattitaitoa tulee löytyä moniin asioihin: lehmän oikeaan ruokintaan, terveyteen, maidon laatuun ja määrään jne.

Tämän ajan maatalousyrittäjän ammattitaidon on riitettävä myös ns. ”paperihommiin”. Tuotantoon liittyvät menot ja tulot, investoinnit, erilaiset kannattavuuslaskelmat ja monet muut seikat on pystyttävä hallitsemaan ja panemaan paperille. Pirkka Sorsalla on tätä tarkoitusta varten käytössään tietokone.

Aikaa näihin töihin kuluu vaihtelevasti, yleensä talvella enemmän kuin kesällä.

Työn hyvät ja huonot puolet
Vaikka maanviljelys ja karjanhoito vaativatkin yrittäjältä runsain mitoin henkisiä ja fyysisiä voimavaroja, löytää Pirkka Sorsa ammatistaan monia hyviä puolia:

”Hyviä puolia tässä on vaikkapa se, että näkee työnsä tuloksen konkreettisesti. Hyvää on myös se vähäinen vapaus, mitä vielä on jäljellä. Kyllä työn täytyy tuottaa tyydytystä, ei sitä varmaan muuten jaksaisi tehdä. Kyllä minä viihdyn hyvin tässä ammatissa.”

Huonoista puolista löytyy yksi ylitse muiden:

”Se on tietysti tämä maataloutta nykyään vaivaava älytön kotikutoinen byrokratia. Hankalinta byrokratiassa on se, että et voi olla varma kun allekirjoitat jonkin paperin, mitä oikeastaan olet allekirjoittanut. Eli viranomaisilla on mielestäni laajat mahdollisuudet ”tulkita” asioita.”

Vapaa-aika ja harrastukset
”Vapaa-aika on hieman sellainen määrittelykysymys. Käytännössä en ole viettänyt lomaa kymmeneen vuoteen, pari kolme vapaapäivää vuodessa on toistaiseksi riittänyt. Iltaisin on yleensä ennen nukahtamista muutama tunti vapaata, jonka käytän lukemiseen”, kertoo Pirkka Sorsa.

”Paikallisten lehtien lisäksi luen jonkin verran ammattilehtiä, yleisteknisiä lehtiä ja kirjoja vaihtelevan määrän vuosittain.”

Erikoisesti kaikki historiaan liittyvä kirjallisuus on Pirkka Sorsalle mieleistä luettavaa. Hän sanoo: ”Uutta ei voi ymmärtää, jos ei tunne vanhaa. Paikallinen historia, vanhat kartat ja valokuvat ovat kiinnostavia. Putkilahden kyläkirja on esimerkki teoksesta, joka kiinnostaa.”

Lukemisen ohella Pirkka Sorsalla on toinenkin mieleinen harrastus: puutyöt. Hän on tehnyt puun sorvausta jo viitisen vuotta ja tuloksena on syntynyt kippoja, kelloja, kyniä yms.

Pirkan puusorvissa saa muotonsa niin kulhot kuin kynätkin.

Puutöiden lisäksi hän on kiinnostunut metallitöistä. ”Varsinaisilta töiltä ei kuitenkaan tahdo jäädä aikaa harrastamiselle ja itsensä kehittämiselle niin paljon kuin haluaisi, vaikka innostusta kyllä olisikin”, mietiskelee Pirkka Sorsa.

Teksti: Aune Turunen
Kuvat: Osmo Weijo

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 3/maaliskuu 2006]