Kun hajamielistä professoria jymäytettiin ikuisessa kaupungissa

Se oli Roomassa: laps oudon suvun
rukoili hiljaa taideteelmän eessä,
kuin ois hän yöstä tuhatvuotten luvun
tavannut ystäviä silmät veessä,
ja takaa toisten tapain, toisen puvun
kuin nähnyt kyyneltensä kimmelteessä,
mit’ oli oma sykähdellyt rinta,
vaikk’ ollut hälle unta utuisinta.

(Eino Leino: ”Kreikkalainen korkokuva”)

Olimme Roomassa Eino Leinon jäljillä, minä myös syntymäpäivääni (15.2.) paossa.

Leinon edellä kuvailema reliefi jäi tällä kertaa näkemättä, koska Museo Barracco oli pilkkopimeänä (oli ollut korjauspaketissa jo vuosia), mutta Leinon ideaaligalleriassa, Villa Borghesessa, kävimme, samoin Pincion runoilijapuistossa toteamassa paikan, joka olisi sopiva hänen patsaalleen.

H-hetkenä kiipesimme Gianicololle, Villa Lanteen, paikalle, josta Martialis tuli sanoneeksi: ”Rooman voi kokonaan nyt täältä nähdä”. Tavoitteeni oli juoda siellä poreileva malja sikäläisten ystävien kanssa (kuten tapahtuikin) ja pitää pieni esitelmä, oratiuncula, Leinon ”Kreikkalaisesta korkokuvasta” (mikä myös tapahtui). Mutta ennen kuin ennätin avata suuni kumpaankaan – esitelmään ja maljaan – ovesta alkoi lappaa tyttäriä, poikia, miniöitä, vävyjä ja veisata: ”Paljon onnea vaan jne.” En ollut tätä vähimmässäkään määrin odottanut vaan lähtenyt Hilkka-vaimoni kanssa Roomaan juhlallisuuksia pakoon.

Olin ällikällä päähän lyöty. Minua jymäytettiin – Hilkka oli hitchcock-agenttina juonessa mukana – niin että olen vieläkin jymähtänyt. Mutta koska en ollut ”jämähtänyt” vaan ”jymähtänyt”, käytin jäljellä olevat päivät opastaakseni seuraavaa sukupolvea Rooman salaisuuksiin. Aloitin Leinosta: ”Rooman olemus on ympyrä, joka sulkee sisäänsä iankaikkisuuden”. Moraalittominta tässä kaikessa on, että en ollut tipan tippaa harmistunut, saati närkästynyt siitä, että pakojuoneni oli täydellisesti epäonnistunut, vaan päätin kerran johdatella vielä kolmannenkin sukupolven ympyrän keskipisteeseen, Pantheonin kupolin alle.

MIELTÄNI LÄMMITTI TAVATTOMASTI, ETTÄ PUTKILAHTI – HIENON KYLÄLEHTENSÄ VÄLITYKSELLÄ – MUISTI MINUA MERKKIPÄIVÄN JOHDOSTA.

T e i v a s    O k s a l a

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2006]