Marraskuun mietteissä

Marraskuussa maa on ”martaana”, eli kuolleena. Lyhenevät päivät muuttuvat harmaaksi kaamokseksi silloin, kun valoja ei näy. Mitä pimeämpää on, sen paremmalta tuntuu asettautua kodin lämpimien seinien sisälle ja sytyttää valot, vaikkapa kynttilä. Kaunis tapa on myös viedä kynttilöitä hautausmaalle pyhäinpäivän iltana. Kynttilöiden valaisema hautausmaa on vaikuttava näky. Hiljaisuus puhuu.

Marraskuu tuo mieleen monia murheellisia muistoja. Talvisota alkoi 30. marraskuuta vuonna 1939. Sota kesti 105 päivää ja loppui 13. maaliskuuta 1940. Putkilahden miehiä kaatui talvisodassa toistakymmentä. Kaikkiaan talvisodan uhreina kuoli 75 korpilahtelaista miestä ja haavoittuneiden lukumäärä oli kolminkertainen. Kylämme ja koko Korpilahden historia kirjoitettaisiin ihan eri tavalla, jos nämä miehet olisivat saaneet elää. Useimpien kaatuneiden kuolinpaikaksi on merkitty Taipaleenjoki. Se on raskaiden muistojen paikka kansamme historiassa. Korpilahden veteraanimatrikkeli Rakkaudesta maahan ja kansaan kertoo näistä ajoista hyvin omakohtaisin kertomuksin ja kuvin. Kirjan sivulla 200 on Reino Koskisen kirjoitus ”Putkilahti maksoi osansa kalliisti”. Kirjoituksessa on lueteltu talvisodassa ja myös jatkosodassa kaatuneiden putkilahtelaisten miesten nimet. Talvisodasta on kirjoitettu lukuisa määrä kirjoja, mutta Rakkaudesta maahan ja kansaan pitäisi olla jokaisen korpilahtelaisen kodin kirjahyllyssä.

Talvisota on innoittanut myös monia runoilijoita, mutta erikoisesti Yrjö Jylhä tunnetaan talvisodan runoilijana. Hänen runoteoksensa Kiirastuli valaisee sodan mielettömyyttä riipaisevalla tavalla. Runoissaan Jylhä on tallettanut pysyvän muistomerkin miehille, joiden kohtalona oli kärsimys ja kuolema.

Oscar Wilde on sanonut: ”Ei mikään maailmassa ole tarkoituksetonta, kaikkein vähimmin kärsimys.”

– Kärsimystä on vaikea hyväksyä tai ymmärtää eikä ihmisen elämän tarkoitus ratkea syvimmälläkään pohdinnalla. Todelta tuntuu sellainen ajatus, että ihminen voi olla ihminen silloin, kun hänellä on oikea suhde toiseen ihmiseen. Sotakin olisi silloin mahdottomuus. Ainakin ihmiskunnan kärsimysten määrä olisi valtavan paljon vähäisempi.

Marraskuun jälkeen tulee joulukuu ja itsenäisyyspäivä. Silloin sankarihaudoille viedään siniristiliput ja sytytetään kynttilät. – Hiljaisuus puhuu.

– ETTEMME UNOHTAISI –

Aune Turunen

[Putkilahden kylälehden 11/marraskuu 2006 pääkirjoitus]