Tauno Harjulan muistolle

(Helena Anhava)

Alun perin oli sovittu, että kirjoittaisin jutun 80 vuotta täyttävästä Taunosta (s. 2. 8. 1927) kesällä, lähempänä syntymäpäivää. Jäljellä olevien päivien määrää ei kuitenkaan voi tietää etukäteen ja sitä juttua ei ehditty tehdä, kun tuli muistokirjoituksen aika.

Taas on yhden talon ikkunoista valo Putkilahdessa sammunut ja pihapiiri hiljentynyt. Kuinka tuttu ja turvallinen näky olikaan usein sunnuntaipäivänä Harjulaan mennessä keittiön pöydän ääressä lehteä lukeva pappa. Yhdessä keiteltiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset. Verkkainen ja rauhaisa tunnelma tarttui kävijäänkin. Helmikuun lopulla Tauno kuitenkin joutui äkillisesti sairaalaan. Sairaalassa voimat parissa viikossa vähenivät ja sunnuntai-iltana 11. 3. 2007 Tauno nukkui pois.

Tauno Harjula

Yli 65 vuotta ehti Tauno asua Harjulassa, muutettuaan vanhempineen Juokslahdelta Putkilahteen. Siinä ajassa ennättivät kylä ja sen asukkaat tulla tutuiksi. Maatilan pidon ohessa häneltä liikeni aikaa myös yhteisten asioiden hoitamiselle ja Tauno toimikin vuosien varrella mm. nuorisoseurassa, urheiluseurassa, kalastuskunnassa ja metsänhoitoyhdistyksessä.

Erityisesti metsänhoito ja kalastus olivat Taunolle viimeiseen saakka tärkeitä asioita ja harrastuksia. Madekatiskat olivat nytkin Päijänteessä. Tauno oli innokkaasti mukana myös kylän nuottaporukassa ja vielä viime kesänä mukana nuotanvedossa. Penkkiurheilijana hän oli aktiivinen. Tulipa televisiosta sitten yleisurheilua, hiihtoa, formulaa tai jääkiekkoa, oli Tauno kovasti kannustamassa suomalaisia menestykseen. Hän myös seurasi tarkasti nykyhetken tapahtumia ja innostui ennakkoluulottomasti uusistakin asioista ja tekniikasta.

Puolisonsa Meerin poismenon jälkeen Tauno ehti asua yksin lähes kaksitoista vuotta. Hyvin hän tarttui niihinkin toimiin, joista Meeri oli aiemmin huolehtinut opetellen laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä. Viimeisinä vuosina hänen elämäänsä varjosti ja vähitellen voimia vei sairaus, jota hän kuitenkin jaksoi hoitaa hyvin ja huolehtia omasta kunnostaan.

Neljästä lapsestaan Tauno muisti aina kantaa huolta. Milloin hän vain sai vähänkin vihiä, että jonkun mökillä oltiin tekemässä puita, rakentamassa jotakin tai tarvittiin traktoria johonkin työhön, oli Tauno oitis paikalla auttamassa. Hänen työpanoksensa onkin ollut suuri apu kaikille. Hänen huolenpitoaan kuvaavat Marja-Leenan viimeiset sanat isälleen: “Kiitos Isä, kun Sinä aina pidit meistä niin hyvää huolta!“

RIITTA HARJULA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 4/huhtikuu 2007]