| |||||||
|
|||||||
Kesän juhlaaEsi-isämme viettivät vakkajuhlaa tai säänjumala Ukon juhlaa kesän valoisimpana aikana. Näin haluttiin varmistaa hyvä sato ja hedelmällisyys. Keskiajalla kirkko omisti juhannuspäivän Johannes Kastajan muistolle, jonka mukaan myös juhlan nimi yleistyi. Juhannuspäivää vietetään myös Suomen lipun päivänä.Juhannus kokoaa ihmisiä viettämään aikaa yhdessä ja nauttimaan kesästä ja kauniista luonnosta. Juhlaa valmistellaan ja koristellaan, kesä ja valo tuovat meille pohjolan asukkaille iloista piristystä. Juhannuskoivut, -salot ja -kokot juhlistavat keskikesää, myös juhannustaiat pitävät perinteitä yllä. Arki on hieno asia, ja osittain myös juhlaa. Välillä kuitenkin juhlankin viettäminen on hyvästä. On tärkeää levätä arjen touhuista, ottaa etäisyyttä, irrottautua, viettää juhlaa niin, että oma ja läheisten mieli lepäisi. Ihmisen osa on vastuullisuutta itsestä, toisista ja luonnosta – eivätkä tehtävät aina ole helppoja. Kuitenkin ihminen on myös suurten lahjojen saaja – Luoja on meille antanut elämän, toiset ihmiset ja luonnon. Elämässä on juhlaa!
“Minä avaan syömmeni selälleen ja annan päivän paistaa. Minä tahdon kylpeä joka veen, ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus,
Runo: Eino Leino [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 6/kesäkuu 2007] |
|