Outojen ääntelijöiden öiset laulut

Koulupuiston pihaan kokoontui lauantai-iltana 16.6. joukko yölaulajista kiinnostuneita Korpilahden luonnonsuojeluyhdistyksen perinteiselle iltayön linturetkelle. Kauniissa, tuulettomassa illassa aurinko laski vähitellen Kivivuoren taa. Pia Högmander Keski-Suomen lintutieteellisestä yhdistyksestä oli miehensä Harrin ja tyttärensä kanssa tullut oppaaksemme. Pia soitti ensin yölintujen ääniä levyltä, näytti kuvia ja kertoi hieman niiden elintavoista. Kylätalon pihaan kuulimme kaulushaikaran ja satakielen, lehtokurppa lensi muutaman kerran ylitse. Peipot ja pajulinnut soittelivat päivän viime säkeitään; sirittäjän ja vihervarpusen saattoi myös pihapiirissä kuulla.

Portaanpielen koivuangervoissa kuparikuoriaiset möyrivät kukinnoissa. Pihakin oli täynnä elämää.

Tämänkertainen yölaulajaretki oli painotetusti omituisempien yön ääntelijöiden kavalkadi. Melodisista mestarilaulajista tapasimme vain satakieliä, mutta tämän retken mieleenpainuvuus tuli muista epätavallisista lintuhavainnoista. Ensi kerran Kouhinsalontiellä käydessämme kuulimme jo kaksi ruisrääkkää, etäinen sirkkalinnunsukuinen ääni osoittautuikin Virran Puodin tuulettimeksi.

Kassinsaaren umpeen kasvavan salmen kohdalla kuulimme sitten oikeasti viitasirkkalinnun, jonka jatkuva ääni on kuin tasaisesti ja nopeasti ylös-alas raksuttava ompelukone. Nopeasti viilenevä ilta piti hyttyset kurissa; lämmin vaatetus osoitti arvonsa.

Kerttusten ryhmästä emme tällä retkellä kuulleet kuin ruokokerttusen Koivusalmessa. Nämä linnut on helpointa tuntea laulustaan, koska ulkonäkö on eri lajeilla hyvin samanlainen: selkä vaaleahkon ruskea, vatsapuoli vaaleampi. Mestarilaulajat pukeutuvat vaatimattomaan asuun, myös satakieli.

Melkoiset yllätykset odottivat vielä: ensin Virran salmella lensi rauhallisesti ja arvokkaasti yli kaksi kaulushaikaraa! Lokkimaista olemusta ei heti älynnyt joksikin paljon harvinaisemmaksi havainnoksi.

Sitten Harri Högmander kuuli Niemelän peltojen suunnasta odotetun äänen ja palasimme Niemelänpolun tienhaaraan, hetken päästä viiriäinen huusi yllättävän kuuluvan bjut-bju-bjut -huutonsa pellosta useampaan kertaan.

Oman kylän bonga-listalle taas laji lisää! Vaarulle suunnatessamme pysähdyimme aivan sattumalta Könnön tienhaaraan noin 00.30 aikaan ja NÄIMME ruisrääkän narisuttamassa kurkkuaan suuren tuomipuskan alaoksalla! Tämä yksilö otti siis jonkinmoisen riskin maksimoidakseen äänensä kantavuuden. Parhaimmillaan rääkkiä kuului tuossa kohtaa kolmekin. Vaarun tukinlastauspaikalla etäämpää hetken aikaa kuultu kehrääjä kruunasi tämän poikkeuksellisen elämyksellisen, loppua kohti huipentuneen yölaulajaretken.

Ruisrääkkä on ollut pitkästä aikaa yleinen kylän nurmipelloissa. Tämä yksilö raksutti poikkeuksellisesti näkyvillä tuomen oksalla. Piirros: Timo Suominen.

TIMO SUOMINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 7/heinäkuu 2007]