Kirsti Koskinen 80 vuotta 30.10.2007

Kuvassa Kirsti (oikealla) sisartensa Taimin ja Liisan sekä veljensä Laurin kanssa. Sisarussarjasta on nykyisin elossa enää Liisa ja Kirsti.

Lapsuus oli sellaista, kun se siihen aikaan oli tapana olla. Leikkikavereita oli paljon, kun joka talossa oli iso lapsikatras. Lelujakin syntyi kuin itsestään puunlastuista, kävyistä ja sen sellaisesta. Tietenkään ei voitu kuvitella, että leluja olisi kaupasta ostettu. Lapsuus oli paitsi leikkiä, myös työtä, ensin Kotirannassa ja myöhemmin Rauhamaalla, jonka Kirstin vanhemmat ostivat Kirstin ollessa kuusivuotias.

Koulumatka Rantuulta Putkilahteen oli pitkä, viisi kilometriä, josta osa oli polkua, osa vesimatkaa ja osa ihan oikeaa tietä. Onneksi tuohon aikaan oli muitakin kouluun menijöitä, joten koulumatka sujui rattoisasti yhdessä muiden kanssa.

Kansakoulun jälkeen Kirsti kävi Jämsän kansanopiston ja sitten Meriharjun kotisisaropiston Helsingissä. Siihen aikaan se oli kova koulu, lyhyiden teoriajaksojen lisäksi se koostui paljolti käytännön töistä ja Kirstikin oli puolitoista vuotta harjoittelijana seitsenhenkisessä helsinkiläisperheessä huolehtien perheen kaikesta hyvinvoinnista.

Valmistuttuaan Kirsti pääsi kotisisareksi Pertunmaalle. Ikävä vaivasi kuitenkin sekä Kirstiä että kotona olevaa äitiä, ja niinpä Kirsti muutti vuoden kuluttua lähemmäs kotia, Säynätsaloon, jossa sitten vierähtikin kolme ja puoli vuotta. Eräänä päivänä hän sai kuitenkin tiedon, että hänen siskonsa Katri, viiden pienen lapsen äiti, oli yllättäen kuollut. Surunsakin keskellä Kirsti teki suuren, nopean ratkaisun: Hän anoi virkavapautta ja tuli hoitamaan sisarensa lapsia Putkilahden Lähteenmäkeen. Edessä oli paljon työtä surun keskellä, mutta elämän oli jatkuttava. Se jatkuikin niin, että vuoden kuluttua, kun Kirstiä houkuteltiin takaisin kotisisaren töihin, Reino kysyi häneltä, olisiko hän valmis jäämään taloon, ryhtymään Reinon vaimoksi ja lasten äidiksi. Päätös ei ollut helppo. Muistan itse, kuinka mummoni Anna, Kirstin täti, kertoi Kirstin kysyneen häneltäkin neuvoa päätöksen tekonsa tueksi. Mummo oli rohkaissut Kirstiä sanomalla, että lapset tarvitsevat äitiä ja Reino vaimoa. Ja niin vain kävi, että Kirstistä tuli Reinolle uusi vaimo. Hän on kasvattanut Reinon neljää lasta kuin omiaan - Elina-kuopushan siirtyi Reinon Sirkka-siskon hoiviin jo vauvana. Perheeseen syntyi vielä poika Jouni, joten lapsia oli kaikkiaan viisi.

Kirsti ennätti olla emäntänä 13 vuotta, kun perhe päätti luopua karjataloudesta ja Kirsti palasi entiseen työhönsä kodinhoitajana, nyt Korpilahden kunnassa. Työmatkat olivat pitkiä, ja niin olivat työpäivätkin vielä tuohon aikaan. Joutuipa hän olemaan usein yötäkin työpaikassaan. Noissa tehtävissä kului kuitenkin 17 vuotta ennen kuin hän 20 vuotta sitten pääsi eläkkeelle.

Kirsti on ennättänyt emännän ja kodinhoitajan työn lisäksi hoitaa useita luottamustoimia. Hän on ollut mm. kunnanvaltuustossa yhden kauden ja kirkkovaltuustossa 4 kautta. Lisäksi hän on kuulunut Putkilahden koulun ja Korpilahden yhteiskoulun johtokuntaan useita vuosia. Keskustan Putkilahden naisosaston puheenjohtajana häneltä on vierähtänyt peräti 30 vuotta ja Putkilahden maamiesseuran sihteerinä 13 vuotta.

Ei Kirsti kotonakaan ole eläkkeelle päästyäänkään ennättänyt levätä laakereillaan vaan uusien harrastusten myötä seinät ovat täyttyneet tauluista ja hyllyt savitöistä samalla kuin pihat ja kasvimaat ovat kukoistaneet. Kaksi vuosikymmentä vierähti Koskisessa näitä eläkepäiviä viettäen kunnes kuluneena kesänä tuli uusi elämänmuutos: Kirsti ja Reino muuttivat Korpilahdelle rivitaloasuntoon ja Kyöstin perhe alkoi remontoida Lähteenmäkeä itselleen mieluiseen muotoon.

Korpilahdella Kirstiä ovat odottaneet taas uudet harrastukset: hän on liittynyt kirkkokuoroon ja käy Pappilassa kutomassa kankaita. Myös Kirstin rakkaaseen harrastukseen lukemiseen on kirkolla enemmän mahdollisuuksia, onhan kirjasto kirjoineen ja lehtineen nyt kävelymatkan päässä. Tänä syksynä on myös ollut erinomaiset mahdollisuudet puolukanpoimintaan. Niinpä Kirsti on ennättänyt poimia puolukoita paitsi omalle ja lasten perheille myös monille sukulaisille ja ystäville, jotka eivät enää ole itse jaksaneet metsään mennä. Kirsti sanookin olevansa Taivaan Isälle kiitollinen siitä, että on ikäisekseen niin hyvässä kunnossa, että jaksaa harrastaa ja matkustellakin.

Syntymäpäiväänsä Kirsti sanoo viettävänsä perhepiirissä, mikä ei sekään suinkaan tarkoita pieniä juhlia, onhan lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia onnittelemassa kaikkiaan kolmisenkymmentä. Me muut kyläläiset yhdymme noihin onnitteluihin näin lehden välityksellä ja toivomme Kirstille jatkossakin virkeitä ja terveitä elon päiviä kirkonkylän kauniissa kodissa.

RIITTA HAKANEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2007]