Ruppasaaren Vesiviikonloppu 17.–19.8.2007

Kesäillan rauha ja hiljaisuuskin voivat joskus ahdistaa...

Sorsaparven lailla törmäilevät veneilijät
Kilvensalmen kapeikossa etsien turvaisaa
satamaa ja dopinkia virttyneille mielille.
Lomastressin ahdistamat, ja ajat sitten
omiin nurkkiinsa ja puolisonsa lärviin
leipääntyneet sisaret ja veljet siellä hakevat
kuumeisesti jotain erilaista. Maallisen
ja taivaallisen välissä olevaa, piristävää
mutta sivistävää. Ja kuinka ollakaan,
etsivät löytävät. Tämän sekä tuonpuoleisen
Päijänteen ynnä samalla koko Fennoscandian
rennoin meininki lymyää kaikessa
hiljaisuudessa huutomatkan päässä. Koe
Ruppa-Glamour, kun olet vielä hengissä.
Antaudu aistiesi varaan. Tämä rauhan,
hiljaisuuden ja möykän esikartano kohoaa
itäisessä Hämeessä, Ruppasaaressa.
Terassit kuhisevat virkeistä saarelaisista,
joiden sielua ja ruumista myös yhdessäolo
voitelee. Ihmisistä kumpuavan ilon myötä
syntyy usein tahatonta ääntä. Metelin
sietokynnys kohoaa, kun olet itse paikanpäällä
ja äänessä. Astu rohkeasti seuraan
ja aloita uusi suvaitseva loppuelämä.

Ruppa-organisaatio tekee näet kaikkensa outouden sietämiseksi sekä luovan hulluuden ja erityisesti mökkinaapurisovun edistämiseksi.

Kesä 2007 vaikutti Ruppasaaren Autonoomisen Tasavallan horisontista jollaintapaa sateiselta. Yleisilme oli harmaa ja märkä. Sadekeli on kuitenkin pukeutumiskysymys ja näin ollen ainoastaan hidaste, joka ei todellista mökkiläistä haittaa. Erityisen vetinen tunnelma oli tämänvuotisilla Ruppasaaren Vesifestivaaleilla.

Järjestyksessään kolmannessa RVF-tapahtumassa reippaat ja raittiit nuorukaiset ja neitoset kisasivat toinen toisensa kastelemisessa tai suorastaan veden alle jouduttamisessa.

Tilaisuuden vastaava mestari oli Putkilahden oma poika, ammattisukeltaja Harri Tiainen. Hän piti kattavan esitelmän sukeltamisen vaaroista ja vaiheista ennen märkä- ja kuivapukusulkeisia.

Sukelluskoulun oppilaat Anneli Långin mökin terassilla.

Sukeltajantauti on hoidettavissa, mutta PANIIKKI TAPPAA!
Muun muassa tämän karun totuuden kuulivat tämänvuotisen Vesiviikonlopun osallistujat Harrin sukellusesitelmän yhteydessä. Tunnin ja vartin kestäneen esipuheen oli tarkoitus madaltaa veden alle menemisen kynnystä ja valaa uskoa läsnäolijoihin mahdollisina lajin kokeilijoina. Esitelmän kuunteleminen oli myös ehto sukelluspukuun pukeutumiselle ja veden alle menoon.

Ruppasaaren Vesiurheiluviikonloppuja on mökkinaapureiden iloksi tai kiusaksi järjestetty jo kolme kertaa ja perinnettä on tarkoitus jatkaa. Osanotto on ollut innostunutta ja mukana olleet ovat saaneet uusia kokemuksia eksoottisista lajeista, kuten vesihiihdosta, donitsinvedosta (traktorin renkaan tapainen härveli), vesijetillä ajosta ja sukeltamisesta. Tämänvuotista tärykalvon puhkeamista lukuun ottamatta ei onnettomuuksia ole sattunut. Harri on huolehtinut käytännön järjestelyistä; laitevuokrat, vakuutukset, luvat, bensat (kulutus tänä vuonna noin 160 litraa) ja pyrkinyt laskuttamaan tilaisuuden aikana ja jälkeen itsensä kuiville kulujen kanssa, aina se ei ole onnistunut. Tänä kesänä nelisenkymmentä, etupäässä keskisuomalaista huimapäätä otti osaa vetiseen riemuun.

Harrin suhde veteen ei rajoitu vain hauskanpitoon. Hän on sukeltanut ammatikseen mm. Düsseldorfin läpi virtaavan Reinin sameassa ja virtaavassa vedessä ja kiikarissa on sukelluskomennus Norjan Bergeniin.

Ville Hurskainen Vantaalta halusi kokea Vanhanselän myös pintaa syvemmältä.

Seuraavassa tämänkesäisen sukellusoppilaan Ville Hurskaisen toimittamaa, eri lähteistä kokoamaa sukellusviisautta aiheista joita Harrikin esitelmässään käsitteli.

SUKELTAJANTAUTI
Pintaan nousun aikana voi tapahtua vereen ja kudoksiin liuenneen kaasun kuplamuodostusta, mikäli liuenneen kaasun määrä on suuri (pitkät ja syvät sukellukset) tai ympäröivän paineen lasku on nopeata (liian suuri nousunopeus).

Ilmiö sama kuin kuohuviinipulloa avattaessa. Korkin poistaminen aiheuttaa nopean paineen laskun nesteessä (viini || veri), jolloin nesteessä oleva kaasu (hiilidioksidi || typpi) tiivistyy kupliksi.

Kuplimisen aiheuttama oireisto tunnetaan nimellä sukeltajantauti. Kuplat painavat kudoksia, tukkivat verisuonia ja voivat aiheuttaa vierasesinereaktion: verihiutaleet takertuvat kuplien pintaan, jolloin hyytymisjärjestelmä aktivoituu ja kuplista muodostuu pysyvämpiä tukoksia. Sukeltajantaudin oireet alkavat yleensä sitä nopeammin pintaan tulon jälkeen, mitä vakavampi tilanne on kyseessä. Lievänäkin alkanut tauti voi kuitenkin nopeasti kehittyä pahemmaksi, joten oireileva sukeltaja on aina syytä kuljettaa ambulanssilla painekammiohoitopaikkaan tutkittavaksi ja tarkkailtavaksi. Myös oireeton sukelluspari lähtee mukaan tarkastettavaksi.

Sukeltajantaudin oireet jaetaan kahteen ryhmään: Tyyppi I on lievä ja käsittää vain nivelkipuja tai iho-oireita, kuten kutinaa, ihottumaa ja turvotusta. Yleensä uhri on myös poikkeuksellisen väsynyt tai kokee olonsa oudoksi, vaikka neurologisessa tutkimuksessa ei löydykään poikkeavaa. Tyyppi II oireita ovat huimaus, pahoinvointi, oksentelu, koordinaatio-, näkö- ja kuulohäiriöt, tajunnantason lasku, tuntopuutokset ja halvaukset (usein navasta alaspäin), hengitysvaikeudet, yskä, hengenahdistus, rintakipu, rytmihäiriöt ja rakon toiminnan häiriöt. Tyyppi I tauti ei tarvitse välttämättä painekammiota, jos oireet katoavat nopeasti hapella. Tila voi kuitenkin pahentua nopeasti, joten tarkkailu vähintään terveysasemalla on tarpeen.
Lähde: “Sukellusonnettomuuden alkuvaiheen hoito” 2001, Elisa Nurmi, TYKS Anestesiologian ja tehohoidon yksikkö

PAINE
10 m vesikerros aiheuttaa 1bar hydrostaattisen paineen, eli 1barvesi_10 m = 1bar, 1barvesi_20 m = 2bar, 1barvesi_30 m = 3bar, jne. Näihin on vielä lisättävä ilmakehän aiheuttama paine 1barilma = 1bar.

Yhteensä ilmakehän ja veden aiheuttama paine 10 m syvyydessä on 1barilma + 1barvesi_10 m = 2bar, 20 metrin syvyydessä 3bar, 30 metrin syvyydessä 4bar, jne.

Mikäli sukeltaisimme esim. kuussa, ei ilmakehän aiheuttamaa painetta tarvitsisi huomioida, koska kuun ympärillä ei sen pienen painovoiman (noin kuudesosa maan painovoimasta) vuoksi ole minkäänlaista kaasukehää. Ja samaisesta heikosta painovoimasta johtuen kuussa sukellettaessa vallitsisi 10 m syvyydellä vain vedestä aiheutuva paine 0.17bar.

Paineen suuruus riippuu siis kyseisen planeetan voimasta vetää vettä/kaasua puoleensa.

ILMA
Suurin osa sukelluksista tehdään käyttäen ilmaa pullojen täytteenä. Ilma on helposti saatavaa ja ehdottomasti halvinta hengitettävää kaasua.

Kuiva ilma sisältää 21% happea. Käytännössä pitoisuus vaihtelee 20% molemmin puolin johtuen ilmankosteuden vaihteluista. Ilmankosteushan on ilmassa olevaa vesihöyryä, jonka osuus voi olla jopa useita prosentteja.

Ilman käytöllä on kuitenkin joitakin rajoituksia. Happi ja typpi, kuten suurin osa muistakin kaasuista ovat ihmiselle vaarallisia, mikäli niille altistutaan korkeassa paineessa.

OSAPAINE
Ilman ainesosat ovat:Typpi 78%, Happi 21%, Muut 1%.

Osapaineella tarkoitetaan jonkun tietyn kaasun efektiivistä osuutta kaasuseoksen kokonaispaineesta. Esim. maanpinnalla on hapen osapaine 21% × 1bar = 0.21bar.

Vastaavasti typen osapaine maanpinnalla on 78% × 1bar = 0.78 bar.

10 m syvyydessä hapen osapaine olisi jo 2 × 0.21bar = 0.42bar ja typen 1.56bar.

HAPPI
Ihmisen elimistö hyödyntää vain happea. Typpi, jota ilmasta kuitenkin on suurin osa, kulkee hengityksen mukana sisään ja ulos. Jos hengittäisimme 100% happea voisimme pudottaa hengitystahtimme vain viidennekseen normaalista ja saisimme silti saman määrän happea. Eläimille välttämätön happi saattaa kuitenkin olla myrkyllistä, jos sen osapaine kasvaa liian suureksi.

Yleisesti tuona rajana pidetään 1.4bar. Näin ollen saataisiin hapen osalta suurimmaksi teoreettiseksi sukellussyvyydeksi ilmaa hengitettäessä:
(1.4bar-0.21bar)/(0.21bar/10m)= 57 m

Mikäli sukellettaisiin varsinaisilla “happipulloilla”, eli 100% hapella, olisi tuo suurin syvyys vain:
(1.4bar-1.0bar)/(1.0bar/10m)= 4 m

Hengenvaarallisena pidetyn happimyrkytyksen raja 1.6bar tulisi “happipulloilla” vastaan jo seitsemässä metrissä.

TYPPI
Ihmisen elimistö ei käytä typpeä mihinkään. Osapaineen kasvaessa suureksi on typellä kuitenkin narkoottisia vaikutuksia keskushermostoon. Yleisesti käytetty suositusraja typen osapaineelle on 4.5bar. Tämä raja tulee vastaan ilmalla sukellettaessa syvyydellä:
(4.5bar-0.78bar)/(0.78bar/10m)= 48 m

Oireet ja niiden voimakkuus ovat yksilöllisiä. Samoin vaihtelua saattaa esiintyä eri sukelluskertojen välillä. Näitä ongelmia, niin hapen, kuin typenkin osalta voidaan välttää käyttämällä ns. seoskaasuja syvillä sukelluksilla. Tällöin hapen osuutta on pienennetty ja typpi korvattu, joko kokonaan tai osittain jollain vähemmän haitallisella kaasulla.

Vesijetin lentoa kuoppaisella Vanhallaselällä. Monen mielestä naapurihäirinnän korkein potenssi mökkielämässä on vesijetillä pärrääminen ilman päätä ja määrää. Tämänvuotinen kokeilulaite oli ihmeen hiljainen ja ksoka vonkuva ääni on sen suurin ärsyke, voi kehitys enteillä vesijetin salonkikelpoistumista.

Vesiurheiluopen elämä on täynnä vauhtia, vaarallisia tilanteita ja kauniita naisia.

Teksti ja kuvat: Ruppasaaren Autonoomisen Tasavallan Ylivalvoja Hannu Hurskainen & poika

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 10/lokakuu 2007]