Pikkuiset varpaat

Yhä uudelleen, yli tuhanten vuotten
pieni sydän jyskyttää maailmoita luoden.
Pysähtymättä syke jatkaa
uusien ihmisten uutta matkaa.

Lopu ei alku, ala ei loppu,
tuhina, puhina, rauha tai hoppu,
katselu, kuuntelu, syke muiden
ihmisten, luonnon tai kalliokuiden.

Eilistä, huomista pian noukka haistaa
- vielä on aika vain maitoa maistaa.

Kertoen keinuu sydänten kehto,
metsän myrsky ja laulava lehto:
pusertui uusi elämä henkiin,
pikkuiset varpaat vanhoihin kenkiin.

JUHANI PAAVOLA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2007]