Me ollaan ekalla!

Ekaluokkalainen on melko varma, että hän sai läksyjä, mutta hän ei ole aivan varma, mistä kirjasta.

Ekaluokkalainen tietää, mikä päivä on tänään, mutta ei ole aivan varma, mikä päivä on huomenna. Ekaluokkalainen puhuu pokkana huomisviikosta, sillä ensi viikko on vielä vieras sana. “ (Tuntematon kirjoittaja Salon Seudun sanomista)

Tervetuloa kouluun! Näillä sanoilla alkoi uusi lukuvuosi Tammijärven koulun ekaluokassa syksyllä 2007. Pihalla odotti kymmenen reipasta lasta reppu selässä, joilla oli edessään jännittävä vuosi.

Lasten innokkuus oli käsin kosketeltavissa. Edessä olisi paljon uusia haasteita. Monella oli paljon kysyttävää ja paljon ihmeteltävää. Moni asia jännitti, jokin ehkä pelottikin, kuten koulumatka, välitunnit, uudet kaverit tai uudet oppiaineet.

Luokassa uusi lukuvuosi aloitettiin tutustumalla toisiimme. Oppilaat tunsivat jo esikouluvuoden jälkeen toisensa, mutta opettaja oli uusi. Leikkien, laulujen, keskustelujen ja monen muun mukavan yhdessä tekemisen kautta alkoi vähitellen muodostua “meidän luokka.” Meidän luokka, jossa ollaan kaikkien kavereita ja tehdään töitä kaikkien kanssa. Siellä uskalletaan yrittää ja erehtyä. Siellä autetaan kaveria ja tehdään aina parhaamme. Näiden ajatusten kantamana on edetty kohti joulua.

Monien sosiaalisten taitojen lisäksi, ekaluokkaan liittyy keskeisesti esimerkiksi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan oppiminen. Aapinen ja kirjat yleensä ovatkin ekaluokkalaiselle hyvin tärkeitä, samoin niiden säilyttäminen ikiomassa pulpetissa. Syksyn ehdottomasti iloisimpia hetkiä on eletty silloin, kun lapsi on silmät loistaen huomannut osaavansa lukea. Vuoden kuluessa opettaja saakin useaan kertaan saa muistuttaa, että “luepa itse, koska sinä osaat!”

Ekaluokkalaisen maailmassa on paljon sellaista, josta aikuinen voisi oppia paljon. Ensimmäinen askel on kyky nauttia tästä hetkestä ja elää sitä täysillä. Ekaluokkalainen onkin monessa asiassa tähti ja loistaa osaamisensa vuoksi. Näin osa meidän luokastamme luonnehti lähiviikkoina omaa osaamistaan:

“Olen tähti. Loistan,
koska osaan kirjoittaa.”
“Olen tähti. Loistan,
koska osaan ajaa pyörällä.”
“Olen tähti. Loistan,
koska osaan auttaa äitiä.”

KIRJOITTAJA: MARIKA KAKKINEN
1.LUOKAN OPETTAJA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2007]