Taidekokoelma pääsi toiseksi parhaaseen paikkaan

Traktorin rautaiset levikepyörät jäivät toimettomiksi, kun ”viljelijä vaurastui” ja hankki kumikiekot. Viisas isäntä antoi kuitenkin metallille uuden mahdollisuuden ja hitsasi pyörät osaksi taideteosta. Näin tapahtui Reino Koskisen (86) isännöimässä Lähteenmäessä 1970-luvulla. Kymmeniä oivalluksia myöhemmin talon pihapiiri alkoi muistuttaa enemmän veistospuistoa kuin perinteistä maatilan talouskeskusta.

Koskisen materiaali säilyi pääosin samana koko luomiskauden: veistokset syntyivät maaseudun ylijäämästä, jonka näkemyksetön olisi antanut mennä haaskuuseen. Toki sopivasti saatu megaerä ruuveja puhutteli taiteilijaa yhtä lailla. Niistä syntyi ripustettava sommitelma, joka miellytti niin tekijän kuin katsojankin silmää. Sellaisia tuntemuksiahan tasapaino tapaa herättää.

Ruuvia ja pulttia löytyi myös Herapohjantien varren lähes hentoisista teoksista, joissa kauempaa katseleva saattoi nähdä ”miehistä pitsiä”. Koskisen töille on ominaista, että raskaista materiaaleista huolimatta lopputulos on usein ilmava. Tämä toteutui heti ensimmäisellä yrityksellä. Levikepyöristä ei synny millään pientä eikä varsinkaan kevyttä, mutta valmista katsellessa tämä väistämättömyys unohtuu. Kolmatta metriä korkea työ on myös hämmästyttävän eheä visuaalisesti – kokoelman ensimmäiseksi sitä ei paljasta mikään.

Lähteenmäessä työt valmistuivat paineetta ja ottivat luontevasti oman paikkansa pihassa. Kun syksyllä 2007 tuli aika pohtia kokonaisuuden kohtaloa, tarjolla ei ollut toteutunutta parempia vaihtoehtoja – vain seuraavaksi parhaita. Niistä kuitenkin valikoitui henkisesti ja fyysisesti oikea, kun Reino Koskinen lahjoitti vuosikymmenten työnsä tuloksen Taidelaitos Haihatukselle Joutsaan. Kokoelma siirrettiin marraskuun alussa ja se esittäytyy uudessa kodissaan ensi kesänä Haihatus 2008 -näyttelyssä.

Haravakoneen piikeistä sulkansa saanut strutsi on yksi esimerkki Joutsaan siirretyistä taide-esineistä.

Kuva: Saara Lehmuskoski

Siirto-operaatiolla on monta ulottuvuutta, joista tärkein on se, että kokoelma säilyi yhtenäisenä. Näitä kokonaisuuksia pyrkii esittelemään Haihatuksen pitkään suunnittelema pysyvä nykykansantaiteen Reservaatti-näyttely (lat. reservare = panna talteen), jolle Reino Koskisen lahjoitus on hyvä lähtölaukaus. Itse haluan lisäksi nähdä, että mediatapahtumaksi paisuneen siirtopäivän ja tulevien näyttelypäivien myötä Koskinen saa pienen siivun siitä huomiosta ja arvostuksesta, jonka hän on ansainnut.

Kokoelman siirto kiinnosti mediaa: Reino Koskinen poseeraa Keskisuomalaisen toimittaja Heidi Pitkäselle.

PEKKA SUOMÄKI

Kirjoittaja on Haihatuksen Henki ry:n hallituksen puheenjohtaja.

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2007]