Rukiinpuinti

Ruis (Secale cereale) on perinteinen leipävilja, jota Putkilahdessakin on viljelty aikojen alusta saakka. Ruisleipä ja ruispuuro ovat antaneet arjen askareissa tarvittavaa energiaa ja ravintoaineita. Tässä suhteessa rukiilla on muita viljalajeja parempi maine eikä syyttä. Erityisesti rukiin sisältämä kuitu on nykyisin arvossaan. Leivän ja puuron lisäksi ruista käytetään kaljan, piirakoiden ja tietysti mämmin raaka-aineena.

Keski-Suomi ei ole erikoisen hyvää aluetta leipäviljan kasvatukseen, mutta syysruis menestyy kohtuullisesti näinkin pohjoisessa, koska siemenet kylvetään maahan jo sadonkorjuuta edellisenä kesänä. Näin sadon valmistuminen hyvissä ajoin ennen talven tuloa on varmaa, tosin oraiden talvehtiminen on joskus ongelmallista.

Rukiin viljely on Suomessa vähentynyt murto-osaan esimerkiksi 1930-luvun tasosta. Nykyisin Suomi ei ole edes omavarainen, vaan ruista joudutaan tuomaan ulkomailta noin yksi neljännes 100 000 tonnin vuosikulutuksesta. Putkilahdessakin rukiinviljely on jo harvinaista. Vuosittain vain pari tilaa viljelee ruista.

Putkilahden Kopisevan tilalla ruista on tuotettu jo useana vuotena ja uusi kylvös on myös tehty ensi vuoden sadonkorjuuta varten. Rukiin puinti käynnistää vuosittain viljankorjuukauden ja se on oivallinen merkki kesän loppumiselle, syksyyn siirtymiselle. Elokuun 23. päivänä tapasimme Jouko Kahilaisen omalta ruispelloltaan. Leikkuupuimuri oli jo täydessä työn touhussa ja onneksi sadepilvet olivat hetkeksi kaikonneet Putkilahden taivaalta. Näytti siltä, että Kopisevan tilan tämänvuotinen noin kuuden hehtaarin ruissato saataisiin korjattua yhden viikonlopun aikana. Kun kerta oli sopiva tilaisuus, niin heitimme kaksi ruisaiheista kysymystä Joukolle.

Mistä syystä Kopisevan tilalla viljellään ruista vuodesta toiseen, vaikka lähes kaikki muut viljelijät Putkilahdessa ovat siitä luopuneet?
– Peltojen maalajilla ja sijainnilla on vaikutusta siihen, mitkä viljelykasvit parhaiten menestyvät. Kokemus on osoittanut, että meidän pellot ovat sopivia nimenomaan rukiin viljelyyn. Talvehtiminen onnistuu kohtuullisesti ja sato tuleentuu riittävän varhain.

Tästä saadaan ruista niin paljon, että ei sitä kokonaan voida omassa kylässä käyttää. Mihin ruissato sitten päätyy, kun se on kuivattu?
– Tänä vuonna koko sato menee Fazer Leipomot Oy Oululainen leipomoon Lahteen. Leipää siitä todennäköisesti tehdään. Myös aikaisempina vuosina meidän ruista on mennyt leipäviljaksi. Toimituksia on mennyt mm. Vääksyn ja Lievestuoreen myllyille.

Tänä vuonna viljankorjuun olosuhteet eivät ole olleet kovin suotuisat, koska sateita on ollut aivan liian paljon loppukesän aikana. Tästä on seurannut, että viljan laatu on kärsinyt. Osittain jyvät alkoivat jo itää pellolla ennen puintia. Toinen sadesäistä johtuva ongelma on tavallista suuremmat kuivauskustannukset, kun auringon lämpö ja kuiva ilma eivät ole auttaneet jyvien kuivumista. Ilman kuivausta vilja ei kuitenkaan säily, joten se on pakko kuivata siten, että kosteusprosentti on alle 14. Putkilahdessa lähes kaikki kylässä kasvatettu vilja kuivataan maamiesseuran omistamassa kuivurissa Herapohjantien varrella. Siellä myös Kopisevan ruis kuivattiin ja 3.9. se lastattiin kuorma-autoon suoraan kuivurin siiloista. Matka Lahteen alkoi samana päivänä.

KUVA JA TEKSTI: VALTO KOSKINEN

Puitu ruis siirtyy konevoimalla leikkuupuimurin säiliöstä traktorin peräkärryyn. Samalla Jouko Kahilainen (vasemmalla) ja Paavo Nummela vaihtavat kuulumisia ja maistelevat syksyn ruissatoa.

Kuka on Paavo Nummela? Hän pn maanviljelijä Joutsan Pappisista, joka jo vakiintuneen tavan mukaan urakoi suurimman osan Putkilahden viljanpuinneista. Tänä syksynä hän aloitti puintityöt upouudella SAMPO-puimurilla.

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 9/syyskuu 2008]