He saavat jatkaa, yhteistä matkaa

Näillä romanttisilla ja koskettavilla sanoilla ja sävelillä onniteltiin lauantaina 13.12.2008 kultahääparia Kirsti ja Reino Koskista.

Juhlapari oli kutsunut jälkikasvunsa perheineen, lähimmät sukulaiset ja ystävät viettämään 50-vuotishääpäiväänsä Putkilahden Koulupuistoon.

Nykyisin Korpilahden kirkonkylässä asuva pariskunta ei ollut valinnut juhlien pitopaikkaa sattumalta, liittyyhän vanha koulutalo kultahääparin elämänvaiheisiin monin tavoin. Aikanaan koulun rakensi Reinon isä, Kalle Koskinen. Reino totesikin omassa puheessaan, että hän lähes aistii isän tuoksun vielä leijailevan luokkahuoneissa. Myöhemmin omat lapset kävivät tätä koulua ja loppuvaiheessa koulu on toiminut kyläläisten, myös Kirstin ja Reinon harrastuspaikkana.

Kultahääpari muisteli elämänsä kulkua ja yhteistä taivalta. 50 vuoteen mahtuu kaikenlaista ja ehkä vähän hämmästyneenäkin pari totesi, että kaikesta on selvitty. Talo saatiin aikanaan valmiiksi, rakennusaikaiset velat maksettua, työtä tehtiin, lapset saatiin kasvatettua ja lähetettyä maailmalle. Kiirettä ja touhua riitti. Mutta pariskunnan puheista kuulsi ennen kaikkea kiitollisuus eletystä elämästä, joten heidän yhteislaulukseen valitsemaansa virteen ”Kiitos sulle Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea” oli helppo yhtyä.

Juhlissa ruokailtiin, laulettiin, kuultiin lauluesityksiä, visailtiin ja kisailtiin. Hauskassa Tuttu juttu-kisassa paljastui juhlavieraillekin, miten 50 vuotta yhteistä matkaa hioo parin yhteen. 20 kysymyksestä pari ansaitsi 16 tulppaania vakuudeksi samanmielisestä vastauksesta. Ja löysihän pari toisensa sokkotestissä käsien ja säärien muodostakin, joten vielä on muodotkin muistissa.

Leikkimielisessä muistelutietokisassa palattiin 50 vuoden taakse ja aiheina olivat niin missit kuin silloiset iskelmätähdetkin. Koska ilmastonmuutos on nykypäivän sana, niin parilta tentattiin vihkipäivän 13.12.1958 säätilaa. Sen verran pariskunta oli ilmeisesti kyseisenä päivänä rakkaudesta ja onnesta sekaisin, ettei säästä ollut minkäänlaista muistikuvaa. Mutta Reino totesi, ettei silloin ainakaan mitään poikkeusolosuhteita, paukkupakkasia eikä kovia lumimyräköitä ollut, koska rovasti Olanterä kotitaloon Lähteenmäkeen pääsi ajallaan. Mutta todennäköisesti lunta oli ollut enemmän kuin nyt kultahääpäivänä, jolloin maassa oli vain aavistus lunta ja mittari juuri ja juuri pakkasen puolella. Hääkakkua kultahääpari leikkasi yhdessä niin kuin 50 vuotta sitten ja taisi siinä Kirsti putkilahtelaisena ”väkevänä vaimona” polkaista itsellensä määräysvallan tulevien vuosien vakuudeksi.

Kultahääpari saa jatkaa yhä yhteistä matkaa ja toivon mukaan yhtä virkeinä ja aktiivisina kuin tähänkin asti. Mukavaa oli ja Kirsti totesikin, että täällä on niin hauskaa, että tällaisia juhlia voi pitää jatkossakin. Joten jäämme odottelemaan pariskunnan timanttihäitä.

SIIKAISISSA
MIIA LUOMA JA JUKKA KOSKINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 1/tammikuu 2009]