Valkoisen jäniksen joulukuu

– Missä sinä olet, huhuu? Pörri-orava etsiskeli taas ystäväänsä. – Huhuu, tule esiin! Jänis vaan ei tullut pois piilostaan. Sitten orava keksi hauskan jutun. – Porkkanoita sataa taivaan täydeltä! se huudahti. Valkoinen jänis pomppasi pois piilostaan niin kuin kettu, joka oli juuri nähnyt kanan. – Missä, missä sataa porkkanoita? valkoinen jänis kyseli. – No, ei missään! nauroi Pörri-orava. – Miksi sinä huijasit minua? kysyi jänis. – Siksi, että löytäisin sinut ja myös tämän takia, Pörri sanoi ja näytti ihania pipareita. – Äitini leipoi nämä meille. Voisimme yhdessä koristella nämä ja sitten syödä pois. – Ihanaa! iloitsi valkoinen jänis.

Kun herkut oli syöty ja Pörri-orava aikeissa lähteä kotiinsa, niin valkoista jänistä ei näkynyt missään. Se oli kadonnut! Yhtäkkiä orava näki jäniksen kököttävän pusikossa peloissaan. Karhulauma oli menossa sitä kohti… HUI! Karhujen punaiset silmät hehkuivat niiden mustissa päissä. Kauhean pelottavaa! Pörri-orava huusi jänikselle: – Tule, juostaan kotipesään! jänis ja orava lähtivät pinkomaan minkä käpälistään pääsivät. Karhut lähtivät seuraamaan. Onneksi Pörri-orava ja valkoinen jänis ehtivät ajoissa turvaan! Karhut lähestyivät pesää löntystellen. – Hei, kuuntele, sanoi orava. – Sshhh! Karhuthan laulavat möreästi. Orava ja jänis kurkkasivat pesän aukosta ulos ja näkivät, kuinka karhut seisoivat vieretysten nuottikirjat käsissään ja lauloivat ” jouluyö, juhlayö”. – Voi, eivät ne halunneetkaan meille pahaa! sanoi jänis. – Mennään mukaan laulamaan! Nythän on joulu! huudahti orava. Hyvää joulua kaikille metsän eläimille.

EMMA MERIVIRTA

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2009]