K-kirjaimella Koskisen kertomus

Kainon kylän kaunottaren, kirkolle kuulutuksille kuletti. Kotona kiltiksi kesytti. Kakaroita kymmenen kuun kehässä, kolme koirasta kovista, kaks kainoa koltun kanssa. Kalle Koskinen kirves käissä, kynä korvan kantimissä, kovasin kainalon kolossa. Kaluja kolme kontillista. Kymmenen kovan kaverin kanssa, koulun kohotti kummulle kylän keskustassa. Kulkivat koko kylällä, kussa kykyjä kaivattihin. Kaupankin kunnolla korjasivat, Kopisevan kivijalat. Kovasti Kalle kontuja kaihosi, kyseli kylä kylältä. Kuoli 1931 kaima Kalle kylän keskustan kartanolta. Kalle Koskinen keräsi kartanokseen, kolme kuusikkota. Kaksi kaski koivikoita, kovia kangas kannikoita, ketoja kesantoja, kytöjä kynnöksiä. Kasvavia kauramaita.

Kovasti kotia kasattii, korjattii, kuokittii kasvumaata, kynnettii, karhittii. Karja kasvoi kovasti, kuten kaurakin kujalla.

Kerättiin koneita, karhiloita, kattojakin korjaeltiin. Kesken kaikki kotona, kun kutsu kävi Karjalan kujille, Karjalan kansalle kurja kausi, kotoo kauas karkotettiin. Kaksi koirasta Koskisesta, kalma kutsui kainaloonsa. Kolmas kyyhötti kotia, Kalle Koskisen kaveriksi. Kytöjä kyntämähän, kantoja kasaamahan, kuhilaita korjaamahan. Koskisen kaksi koltun kantajata, kauas kaikkosi kylältä, Koskisen kolmas koiras kakara, kaipasi kylen kyhnijätä, kainaloista kutijaista. Koskinen kova kaveri, Kaisan koppasi kylältä.

Kyyti Kallen kuultavaksi, Kalle kiitteli kovasti, koti kaikille kotona. Kappalainen Kirkkoherra, kohta kuulutti kaikille. Kulkekaatte käsi käissä, käsi kaulalla kovasti. Kului kuita kymmeniä, kiire kasvoi kartanolla. kätilö kävi kotona. Kehto keikkui kammarissa, keinut koivun katvehessa.

Kymmenen kalenterin kierrokset, kakaroita kädellinen. Kolme koirasta koltiaista, kaksi kilttiä koltullista. Kolahti sitten kovasti, Kalma kurotti kätensä, kutsui Kaisan kartaoonsa. Jätti kehtoon kuusi kuisen koltullisen. Kaikki katkesi kerralla. kovat kyiset kysymykset. Kirstille kauhun kuulemiset, kunnes kuuli kutsumuksen, kaitselmuksen. Korkein kätkee kovemmankin koittelemuksen, katkerankin kartoituksen.

Kovan kiireen keskelle, Kirstille Koskisen komentajan kutsu koitti. Kaikki kovat Kirsti kesti, kakarat kilttinä kasvatti. Koirakset kuin koltulliset Kakarat kasvo kovasti, kävi koulunsa, kaikkosivat, kauas kotinsa kahtovat kaikki. Kyösti korpilahe Kotamäkee. Kovasti Koskise kartano komentajaks Kyöstiä kaivattii. Kolmekymmentä kalenteriä kulu, kunnes Kyösti karkas kotoosa kirkolta Koskisee.

Kiireesti Kirstin kanssa kannettii kamoja kyytii, kuorma-autolla kyyvitettii, kun kitaran korvikeessa kiloja kauheesti, Kirsti kituuttelee, kaijuttelee kovasti, kun kiireiltää kerkii. Kirkollaki Kirstillä kulkemista, kirkkokuoroo, kerhoo, kuntoiluva. Kasteluva kukkien kanssa kirkkomualla. Kotona kästöitä kutoo. Kuntoilu koulussa kulkee. Koirasta Koskista kahtoo, kyyvissä kulettelee. Kipeitä kohtia kehnää.

REINO KOSKINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 2/helmikuu 2010]