Kaukaisia vieraita Putkilahdessa

Hannele Himmel os. Heinonen vieraili Putkilahdessa tyttärensä Margitin kanssa kesällä 2010.

Kaksikymmentä kesää Putkilahdessa
Hannele syntyi vuonna 1930 Helsingissä Arvo ja Fanny Heinosen kolmesta tyttärestä ensimmäisenä. Hannelen lapsuus- ja kouluaika ylioppilaaksi tuloon asti kuluivat Helsingissä lukuun ottamatta kesiä, jotka vietettiin aina Putkilahdessa. Heinoset olivat kylämme ensimmäisiä lomanviettäjiä, jotka jo 1920-luvulla matkustivat Helsingistä tänne nauttimaan kesästä maaseutuympäristössä. Aluksi he asuivat vuokratiloissa Hovisella, mutta jo 1930-luvun alkupuolella he rakensivat Hiedan huvilan Ylisjärven rannalle.

Putkilahdessa Heinoset sopeutuivat hyvin maalaiselämään ja tutustuivat kylän väkeen. Mukavuuksia ei kenelläkään siihen aikaan ollut, joten omatoimisuutta vaadittiin jokapäiväisen elämän sujumisessa erittäin paljon. Lapsilla oli yhteisiä harrastuksia ja leikkejä naapuruston lasten kanssa, eivätkä ne silloin syntyneet ystävyyssiteet ole vuosien kuluessa vieläkään katkenneet. Nyt keväällä Putkilahden ystäviä kohdatessaan Hannelen elämänilo oli tarttuvaa, aivan niin kuin silloin ennenkin…

Sveitsiin
Hannelen elämään tuli yllättävä käänne keväällä 1950. Hannele oli juuri päässyt ylioppilaaksi ja hänen sveitsiläinen poikaystävänsä Hans Himmel oli tullut vierailemaan Heinosille Hietaan. Yllättäen Sveitsistä tuli tieto, että Hansin äiti oli kuollut. Suurella maatilalla tarvittiin kipeästi äidin paikalle naishenkilöä; niinpä Hannele lähti Hansin mukana Sveitsiin. Omat opintosuunnitelmat saivat jäädä tuonnemmaksi. Elämä uusissa olosuhteissa johti kuitenkin siihen, että Hannelesta tuli Hansille vaimo ja ajan kuluessa heille syntyi kaksi tytärtäkin, Margrit ja Ursula. Nyt jälkeenpäin Hannele ihmettelee itsekin selviämistään hänelle täysin vieraassa ympäristössä ja hänelle outojen töiden parissa.

– En ollut maanviljelijän tytär enkä ollut koskaan ollut maanviljelystöiden kanssa missään tekemisissä ja nyt jouduin olemaan työnantajana tilan monille työntekijöille. Selvisin lopulta ihan hyvin, kun Hans auttoi minua, kertoo Hannele.

– Farmilla oli töissä paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, oli italialaisia, saksalaisia ja itävaltalaisia, niinpä kielen kanssa tuli toisinaan ongelmia. Kun heitä lähetti pelloille töihin, niin täytyi piirtää kuva ja sanoa, kuinka pitkälle piti ajaa polkupyörällä. Monta kertaa heidät kuitenkin tavattiin muokkaamassa naapurin peltoa, muistelee Hannele.

Sveitsissä maat oli jaettu niin, että yhden tilan maita saattoi olla monessa paikassa, kuten Hansin kotitilallakin, joka oli pääosaltaan viininviljelystila, maa-alueita oli kaikkiaan 28 eri paikassa. Hans yritti puhua vanhemmille maanviljelijöille, että jaettaisiin maat uudelleen niin, että kukin saisi isomman yhtenäisen alueen maista, mutta vanhempi väki ei ehdotukseen suostunut. Hans ei tyytynyt tähän, vaan päätti jättää Sveitsin ja muuttaa Kanadaan, jossa hänellä oli jo aiemmin sinne muuttaneita sukulaisia.

Kanadaan
Kanadassa Himmelit asettuivat asumaan Smithersiin, joka on 1200 kilometrin päässä Vancouverista. Täällä Hans sai töitä sähköalalta ja elämä sujui hyvin. Perheeseen syntyi täällä tytär Theresa ja poika John. Pian rakennettiin oma talo ja kesähuvilakin tehtiin Hiedan mallin mukaisesti. Tapahtui sitten niin, että Hansin työnantaja, valtion sähkölaitos teki päätöksen, että Hansin oli lähdettävä työn takia Smithersistä Secheltiin. Niin Himmelit lähtivät taas uuteen paikkaan, nyt lähemmäksi Vancouveria. Täälläkin he rakensivat talon ja Hansilla riitti töitä valtion sähkölaitoksella, jossa hän työskenteli kaikkiaan 35 vuotta.

Yritteliään perheen elämään kuului vakinaisen työn lisäksi kaksi omaa yritystä. Hans omisti vävynsä kanssa viisi helikopteria, joiden liikennettä hoidettiin perheen voimin. Toisena liikeyrityksenä oli uunien myynti, ne olivat talojen lämmitykseen tarkoitettuja uuneja. Hannelella riitti kylliksi kirjanpitotehtäviä omien yritysten asioita hoitaessaan.

Tähän päivään mennessä Himmelit ovat asuneet Kanadassa jo 57 vuotta.

– Olemme tulleet kanadalaisiksi. Kanada on aina ollut meille hyvä paikka. Meillä on ollut hyvä elämä, näin toteaa Hannele.

Suuri suru kohtasi Hanneletta ja hänen perhettään, kun Hans kuoli tämän vuoden maaliskuussa.

– Lapset ovat aina huolehtineet minusta ja niin varmasti tästä eteenkinpäin, sanoo Hannele. Hänellä on paljon ystäviä Secheltissä ja laajalti matkustaneena ystäviä on kertynyt ympäri maailmaa. – Yksin ei tarvitse olla. Jos olet yksinäinen siellä, niin olet yksinäinen omasta tahdostasi. Jos haluat ystäviä, sinun on oltava ystävä ensin, sanoo Hannele.

Putkilahteen yhteydet säilyvät kuukausittain ilmestyvän Putkilahden kylälehden välityksellä. Lehti on mennyt Himmeleille jo useita vuosia ja Hannele kertoo, että siitä luetaan joka sana.

– Me rakastamme sitä lehteä ja haluamme tietää, mitä Putkilahdessa tapahtuu, sanoo hän.

TEKSTI JA KUVA AUNE TURUNEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 8/elokuu 2010]