www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Lintumaailman kuulumisia

Vuodelle 2010 oli tyypillistä kylmä ja luminen talvi sekä kuuma ja kuiva kesä. Jos alkuvuonna puheet ilmaston lämpenemisestä pyrkivätkin unohtumaan, kesällä ne taas palasivat mieleen. Mitä lintuharrastajien havainnot kertovat tästä erikoisesta vuodesta?

Lintuharrastajat käyvät alkukesällä ahkerasti tarkkailemassa yölaulajia. Havainnoidut reviirien määrät antavat kuvaa pesimisvilkkaudesta. Hyönteissyöjät talvehtivat valtaosalta Afrikassa ja niin kaukana etelässä, että kovakaan talvi Euroopassa ei niitä koettele. Pitkän muuttomatkan olosuhteet voivat vaikuttaa perille pesimäseudulle palaavien määrään, ja kevään olosuhteet pesimäseudulla luonnollisesti pesimisen aloitukseen. Tänä poikkeavana vuonna saatiin erisuuntaisia havaintoja yölaulajien reviirimuutoksista. Keski-Suomessa helposti kuultavien kaulushaikaran, satakielen, kuhankeittäjän ja kultarinnan laulureviirien määrä oli varsin tavanomainen. Osalla lajeista kävi vahva kato, niin että laulureviirien määrä oli huonoin vuosikymmeniin. Näitä tänä vuonna harvinaisiksi käyneitä lintulajeja olivat kehrääjä, pensassirkkalintu, rytikerttunen ja luhtakerttunen. Sen sijaan mustapääkertun laulureviirejä kuultiin toiseksi eniten koko lintuhavainnoinnin historian aikana, ja idänuunilinnun, pikkusiepon ja viitakerttusen laulureviirien määrä moninkertaistui aikaisempiin vuosiin nähden. Viitakerttusia havaittiin tänä vuonna pelkästään Jyväskylän kunnan alueella enemmän kuin koko Keski-Suomessa vuonna 2009, Putkilahdessakin 4 laulajaa!

Tämän erikoisen vuoden ilmiöihin kuuluu myös Keski-Suomen harvinaisin lintuvieras: Laukaassa piti alkukevään reviiriään taivaanvuohen amerikkalainen vastine, amerikantaivaanvuohi. Se on ilmeisesti vieraillut paikalla jo aikaisempina vuosina, mutta vasta nyt saatiin riittävästi havaintoja lajin tunnistamiseksi. Tai hieman epävarmaksi määritys taisi lopulta jäädä, kun lintua ei saatu pyydystettyä tarkkojen lajituntomerkkien saamista varten. – Laukaassa vieraili toinenkin amerikkalainen, amerikantukkasotka.

Viitatiainen.

Kuva: Mika Selin/Birdnet.fi

Syksyllekin riitti yllätys: viitatiaiset ovat lähteneet joukolla liikkeelle. Kun aikaisempina vuosina yhteensä koko Suomessa viitatiainen on havaittu 40 kertaa, on niitä pelkästään tämän syksyn aikana havaittu kaksi kertaa enemmän. Viitatiainen on hyvin hömötiaisen näköinen, ja sen tunnistaminen vaatii tarkkaa huomiokykyä. Se ääntely voi kiinnittää ruokinnalla huomiota: kutsuääni on voimakas, sivaltava “piitsä”. Tarkkaan katsottuna viitatiaisen selkä on ruskeampi kuin hömötiaisen, pää on samankaltaisen musta, mutta tummempi ja kiiltävämpi. Hömötiaisen siivellä näkyy selvä vaalea paneeli, joka puuttuu viitatiaiselta. – Viitatiaisten joukkoesiintyminen on varsin yllättävä, eikä sille oikein ole selvää selitystä. Laji pesii Keski-Euroopassa, Suomea lähinnä Etelä-Ruotsissa ja Virossa sekä Venäjällä Laatokasta kaakkoon. Se on tunnettu tiukasti paikkalintuna, rengastuslöytöjen perusteella pisin tunnettu siirtymä on vain 120 km. Aiemmin tuntematon joukkovaellus voi kertoa hyvästä pesimismenestyksestä vakituisilla kotiseuduilla. Tätä kirjoitettaessa Putkilahdesta ei ole kuulunut vielä havaintoja, lähin viitatiainen on nähty Taipaleenharjulla. Syksyn edetessä ja ruokapaikkojen vähetessä on ruokintapaikoilta odotettavissa lisää löydöksiä. Luonnosta kiinostuneiden kannattaa tarkkailla lintulaudan vieraita!

Huolimatta ääri-ilmiöistä ja erikoisuuksista, jotain tuttua ja turvallistakin tarvitaan. Tänäkin vuonna palasi Afrikasta selkälokki, jota kutsumme tuttavallisesti nimellä K2R. Sen oikea rengastuskoodi on luettavissa jalkaan kiinnitetystä muoviholkista, josta sen aina tunnistamme. Lintu on rengastettu poikasena Kuopiossa 1997, ja yhdeksänä kesänä peräkkäin se on pitänyt reviiriään Vanhanselän ja Leppälahden maisemissa ja odottanut päivittäin herkkupalaa mökkimme rantavesillä.

HANNU ALLONEN
hannu.allonen@fimnet.fi

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2010]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke