| |||||||
|
|||||||
Joulukuusta koristeltaessaJoulukuusen historia on lyhyt verrattuna joulunvieton historiaan. Joulua alettiin viettää Jeesuksen syntymäjuhlana 300-luvun puolivälissä, kun ensimmäiset maininnat joulukuusesta joulun juhlinnan eräänä symbolina ovat 1500-1600 lukujen vaihteen Saksasta, mistä joulukuusi saapui Ruotsin kautta Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tavallisen kansan pariin joulukuusi yleistyi meillä vasta 1900-luvun alussa, tärkeimpinä sanansaattajina olivat kansakoulujen kuusijuhlat.Aluksi kuusi ilmestyi kaupunkien vauraitten kotien saleihin, sitten pappiloihin ja kartanoihin. Vast`ikää kaupunkilaistuneiden perheiden kotiin metsän tuoksuinen kuusi kelpasi aluksi luonnollisessa asussaan ilman koristeita. Pari vuotta sitten tehdyssä suomalaisessa kyselyssäkin rakkaimmaksi joulun tuoksuksi äänestettiin joulukuusen tuoksu. Joulukuusen koristelu kertoi aluksi perheen yhteiskunnallisesta asemasta. Pikkuhiljaa joulukuusia alettiin koristella perheen varallisuuden ja elämäntilanteen mukaan. Aluksi koristeet olivat syötäviä, jotka symboloivat joulun lahjoja: makeisia ja herkkuja, kuten omenia, piparkakkuja, muita leivonnaisia, pähkinöitä, karamelleja ja konvehteja. Syötävien koristeiden rinnalle alettiin myös itse askarrella koristeita. Vanhimpia niistä olivat erilaiset paperista leikellyt nauhat ja ketjut, lippurivistöt, olkikoristeet, kävyt, villalankatontut, pumpulilumi. Siniristilippunauhat olivat suosittuja erityisesti Suomen itsenäistymisen ja sotien aikaan. Joulukuusen koristelu ilmensi myös perheen yhteiskunnallista asemaa. 1920-30 -luvuilla rikkaimmissa perheissä oli jo esim. lasisia palloja koristeina, joita tuotiin ulkomailta ja jotka syrjäyttivät omenat kuusen koristeina. Tosin koristeita askarreltiin niissäkin perheissä, joissa olisi ollut varaa ostokoristeisiin, koska yhteisiä jouluvalmisteluja pidettiin joulutunnelmaa luovana tekijänä.
Sodan ja niukkuuden
ajan koristeista nykypäivään Sodanjälkeinen niukka aika näkyi myös joulukuusen koristelussa, koristeita tehtiin niistä aineista, mitä saatiin, esim. oljista, kreppipaperista, naavasta, villalangasta, pumpulista tai siivilävanusta. Joulukuusen ulkonäköä ei enää 1950-luvun lopulla määrittänyt niinkään perheen yhteiskunnallinen asema, vaan mieltymykset. Esim. lasiset pallot, kävyt, kellot, linnut, sydämet ja joulupukit olivat jo lähes kaikkien saatavilla Suomessakin. Kynttilät ovat kuuluneet suomalaisiin joulukuusiin ”aina”. Kynttilöitä oli hyvin saatavissa kaupoista, ja niitä myös tehtiin itse. 1950-luvulla sähkökynttilät alkoivat syrjäyttää perinteiset, elävät kynttilät. Vaikka sähkökynttilöitä pidettiin vähän kylminä ja etäisinä elävään liekkiin verrattuna, ne olivat myös tervetullut uudistus; vanhempien ei enää tarvinnut vahtia joulukuusen ympärillä pyörivää jälkikasvua niin tiukasti kuin elävien kynttilöiden aikaan.
Koristeiden teollinen valmistus Suomessa joulukuusen koristeita on valmistettu teollisesti vuodesta 1924, kun vielä nykyisinkin toimiva kansakoulunopettaja Kalle Aimo Weisten perustama K.A.Weiste Oy aloitti toimintansa. Tämänkin joulun alla on mukava nähdä tavarataloissa tuon yrityksen valmistamia joulukoristeita aasialaisen joulurihkaman rinnalla. Weiste on nykyisin pohjoismaiden ainut joulukuusen koristeita valmistava yritys.
Koristeet kuvaavat
joulun sanomaa ja symboliikkaa Latvatähti on eräs kristinuskon tärkeimmistä symboleista. Se muistuttaa Beetlehemin tähdestä, joka ohjasi kolme itämaan tietäjää seimen luokse. Itse asiassa latvatähden historia on nuori, 1920- ja 1930-luvuille saakka ”tähtenä” oli enkeli, joka kuusen latvasta julisti joulun sanomaa. Varmaankin siirtymäajan kompromissina muistan lapsuuskotini joulukuusesta latvatähden, jonka keskiössä oli kiiltokuvaenkeli. Joulukuusta kiertävä lippunauha muistuttaa siitä, että Jeesus syntyi kaikille maailman kansoille. Pienet joululinnut livertävät joulupuun oksilla paratiisin sanomaa rauhasta ja rakkaudesta. Kuusen kynttilöillä ja jouluvaloilla yleensäkin on sama merkitys, ne symboloivat elämän valoa ja Kristuksen syntymän tuomaa toivoa. Rakkaat muistot näkyvät suomalaisissa joulukuusissa Suomalaiset pitävät joulukuusta koristellessaan kiinni vanhoista perinteistä: kuusen oksille ripustetuissa koristeissa tiivistyy koko perheen yhteinen historia. Kuusen oksilla roikkuvat niin lapsuusjoulujen muistot, lasten askartelemat ja mummilta perityt koristeet, eri vuosikymmenien koristeuutuudet – kaikki sulassa sovussa.
Kuva: Tuomas Perttula
Suomessa joulukuusen koristelu ei ole kertakäyttökulttuuria, koristeita ei heitetä pois joulun jälkeen, vaan mummilta perityt ja lasten aikoinaan askartelemat tontut ja muut kuusen koristeet säilytetään vuodesta toiseen. Lapsuuskotini kuusenkoristeetkin olivat hyvin perinteiset, vuosittainen koristeiden uusiutuminen oli vähäistä. Kesän ajaksi koristeet talletettiin silkkipaperiin käärittynä saapaslaatikkoon. RISTO PERTTULA Keskeinen lähde: Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu; Tammi 2009 [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2010] |
|