Aili Nevalainen 85 vuotta

Aili syntyi Kalle ja Ellida Koskisen viidenneksi lapseksi Lähteenmäkeen 25.04.1926. Aili oli isän silmäterä. Isällä oli ehkä enemmän aikaa pitää nuorimmaista tyttöä polvellaan. Ailin ollessa kymmenvuotias sattui vakava tapaturma, kun Aili oli veljensä seurassa rantarinteessä, jossa Rauni oli kaatamassa tukkipuita. Rauni oli käskenyt lapsia menemään kauemmaksi, kun puu alkoi kaatua, mutta vahingossa puu lipsahtikin Ailin jalan päälle ja sääriluu murtui. Isä oli vallan kauhuissaan kun kuuli vahingosta. Sairaanhoitaja kävi antamassa ensiavun, mutta aamulla isä lähti hevosella viemään Ailia lääkäriin tohtori Veijolle. Veijo oli vanhanajan lääkäri ja lastoitti jalan napakasti ja niin ajettiin kotiin parantelemaan. Ei sitä kuvattukaan oliko se paikoillaan. Eihän niitä siihen aikaan ollut sellaisia koneita kunnanlääkärillä. Paranihan se jalka kävelykelpoiseksi, ja sillä on kävelty jo 85 vuotta.

Aili Nevalainen

Elämä jatkui ja Aili kävi kansakoulun Putkilahdessa. Kotona riitti työtä ja harrastukset olivat Putkilahden nuorisoseuran näytelmissä ja opintokerhossa. Aili varttui aikuiseksi ja naapuripitäjästä löytyi kosijakin. Aili lähti Oriveden kesäkurssille oppimaan kotitalouden taitoja, jotta pärjäisi talon emäntänä. Kylläpä hän onkin oppinut erittäin hyvän leivän leipomistaidon ja suussa sulavat munkkirinkilät sekä muutkin ruuanlaiton niksit. Aili vihittiin Tapani Nevalaisen kanssa syksyllä 1946 ja hän siirtyi Sikkolan talon emännäksi. Avioliitosta syntyi kolme poikaa. Elämä maalaistalon emäntänä vaati Aililta lastenhoidon ohella monipuolisen täysipäiväisen aherruksen. Lypsykarjaa Sikkolassa oli kahdenkymmenen vuoden ajan, jonka lisäksi kasvatettiin myös minkkejä viitenä vuotena. Maatalouden kannattavuuden romahtaessa Tapani-isäntä hankki Caterpillarin ja kiersi sitten eri puolilla Suomea tekemässä maansiirtoalan töitä.

Pojat kasvoivat ja kävivät osan kouluaan Putkilahdessa, jonne kotoa kertyi matkaa viisi kilometriä. Kun tie Tammijärvelle val-mistui, pojat siirtyivät jatkamaan opintojaan Tammijärven kouluun, jonne he pitkän matkan takia saivat koulukyydityksen. Ammatti-koulun käytyään pojat siirtyivät työelämään ja löysivät kukin paikkansa maailmalla. Aili hoiti vielä kymmenen vuotta anoppiaan Liisa Nevalaista tämän kuolemaan asti kotonaan ja sai häneltä täydellisen arvostuksen hoitajana.

Yksin jäätyään Aili muutti vanhempiensa eläkeasuntoon Putkilahteen lähelle kauppaa ja liikenneyhteyksiä.

Aili omaa iloisen ja myönteisen elämänasenteen, jota eivät suuremmatkaan murheet ole lamaannuttaneet. Aviomies on saanut kutsun suureen tuntemattomaan 15 vuotta sitten ja kaksi pojistakin on jo poistunut elämästä. Elämä on kantanut vaikeuksienkin yli Jumalan kämmenellä. Se on antanut voimaa suurienkin surujen keskellä. Nyt elämä on ollut seesteistä ja Aili omaa aikamoisen sisun pärjätessään vielä kotona omin voimin. Aili on hyvin seurallinen ja vieraanvarainen ihminen, niinpä ystävät käyvät usein häntä terveh-timässä.

Ailin elämänasenteeseen sopii hyvin Eino Leinon kirjoittama runonsäe:

Kiitos, sä Luojani armollinen, joka hetkestä jonka mä elin,
kun sain minä ruumihin tervehen, sydän lämmön mi läikähteli,
kun sain minä tervettä kättä kaks, kaks silmää sieluni ikkunaks`
ja hengen herkän ja avoimen, joka tuutia tuulosen.

KIRSTI KOSKINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2011]