HILJAISET MUISTOT

Putkilahtea pidetään kulttuuriystävällisenä kylänä. Väitteelle voidaan löytää moniakin eri kohteita, mutta eräs todiste kylämme kulttuuriystävällisyydestä on Putkilahden kotiseutumuseo. Pohjolan talon isännän, Osmo Salmisen (1907 - 1949), aikanaan kokoama esineistö valottaa elävästi maaseudun ihmisten elämänmuotoa useiden vuosikymmenten takaa. Salminen oli monipuolinen kulttuuripersoonallisuus, joka museon perustamisen lisäksi harrasti maalaus- ja veistotaidetta. Kirjallisista taipumuksista puhuvat puolestaan hänen monet Housuvuoren mökin vieraskirjoihin laatimansa kirjoitelmat kuin myöskin museoesineisiin liittyvät kertomukset, joista lehdessämme julkaistuna muutamia.

Kokonaisen muistikuvien vyöryn nostattaa myös tässä lehdessämme julkaistu näyte Solmu Hovisen vieraskirjasta kesiltä 1938 - 39. Vieraskirjaan kirjoittivat merkintöjään Solmu Hovisen kaverit ja ystävät, putkilahtelaiset nuoret miehet ja naiset, joiden tulevia kohtaloita määräsi järkyttävällä tavalla syksyllä -39 alkanut sota. Tutut nimet vieraskirjassa palauttavat vanhemman lukijakuntamme mieliin kauan sitten eletyn ajan tapahtumat, loppumattoman muistojen virran.

Sota-aikana ja vielä sodan jälkeenkin Putkilahden väkimäärä lisääntyi huomattavasti, kun sotaa pakoon lähteneitä rajaseudun asukkaita sijoitettiin uusille asuinsijoille. Kansakoulussakin oli silloin paljon oppilaita ja hyvin monet karjalaislapset saivat täällä opetella ensimmäiset aakkosensa.

Jermorannankin perheen kaikki kahdeksan lasta kävivät koulunsa täällä. Kaarina-tytär on jo aiemmin kertonut lehdessämme muistojaan varhaislapsuutensa ajoilta Putkilahdessa. Nyt hän muistelee isänsä, Laatokan kalastajan, tuloa Päijänteen vesille jatkamaan ammattiaan. Ne muistot lämmittävät mieltä.

Monet erityislaatuiset harrastukset tai vaikkapa matkat vieraisiin maihin ovat omiaan luomaan värikkäitä muistoja. Hienoa on myös tallettaa kokemuksiaan kuvina, kuten Lasse Elfvengén on tehnyt Norjan matkallaan. Näitä kuvia katsellessa voi aistia ympäristön ainutlaatuisuuden sekä havaita myös eläinten liikahtelut ja kuulla niiden äännähtelyt.

Kaikilla ihmisillä on muistoja, ne voivat olla kertyneitä hyvin kaukaisista tapahtumista tai äskettäin mieliin jääneistä hetkistä. Muistot ovat omiamme, niitä ei kukaan voi ottaa meiltä pois. Lopulta koko ihmiselämä koostuu valtavista muistojen rakennelmista.

Aune Turunen,
päätoimittaja

[Putkilahden kylälehden 10/lokakuu 2011 pääkirjoitus]