| |||||||
|
|||||||
Kadonnutta aikaa etsimässäPutkilahden kansakoulun pitkäaikaisin opettaja, Rauha Aulas (1888-1963), kirjoittaa päiväkirjassaan: ”Olen Putkilahdessa viettänyt suuren osan elämääni, lähes tasan 30 vuotta. Siellä olen kokenut suurimmat surut, mutta myöskin iloja.”Rauha Aulas aloitti opettajantoimensa Putkilahdessa vuonna 1923 ja työ jatkui aina vuoteen 1957 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle yli 65-vuotiaana. Pitkän ja työntäyteisen opettajanuransa ohessa Aulas osallistui aktiivisesti paikkakunnan moninaisiin rientoihin.
Aulaksen tyttärenpoika, Tapio Leino kertoi, että hänen isoäitinsä piti päiväkirjaa vuosina 1929 – 1957: ”Hän nimesi kirjan `Jokamiehen päiväkirjaksi`, koska siihen saivat kirjoittaa kaikki, jotka koululla noina vuosina kävivät. Tai olivat suorastaan velvollisia kirjoittamaan. Tosin tuota velvollisuutta lyötiin usein laimin. Kirjoja on viisi paksua tilikirjaa: ompeluseurojen osanottajat, lottien kokoukset, koulutyön tapahtumat, siirtolaisten vastaanotot, kesävieraat, urheilukilpailut, säätiedot, Kettuvuoren retket, Hiejanrannan kahvittelut, Kärkisten jäätilanteet jne.. Perheen sisäiset asiat kerrotaan monisanaisesti ja monella suulla ja kynällä. Ahkerin kirjoittaja on ollut Rauha itse ja lapsista enoni Saku ja Erkki. Myös äitini Marjatan käsialaa löytyy. Paljon on myös tuolloin läheisten henkilöiden kirjoituksia. Koska kirja oli avoin kaikille kävijöille, syvimpien tuntojen kirjaamista suoraan vältettiin. Rivien välistä voinee lukea asioita jotka tuttu tulkitsee ymmärtävänsä, oikein tai väärin.”
Olemme suuresti kiitollisia Tapio Leinolle mahdollisuudesta tutustua hänen isoäitinsä päiväkirjoihin, joihin on tallentunut arvokas kokooma kylämme historiaa. Putkilahden asukkaista varsin moni on ollut Aulaksen oppilaana ja muistaa vielä hyvin opettajansa ja hänen perheensä. Kurkistamalla päiväkirjojen sivuille saamme tilaisuuden etsiä ja palauttaa mieliimme jo kauaksi kadonnutta aikaa. Tarkoituksemme on tulevissa lehtemme numeroissa julkaista otteita tästä rikassisältöisestä päiväkirjasta. - AT Tällä kertaa selailemme päiväkirjan sivuja loppuvuodelta 1936.
MARRASK 22 Kiitos vain! Aino Ahlgren, Johanna Tervonen Kiitos kahvista. Hyvää oli, vain liika hienossa astiassa. A.A. Siiri Rantanen, Anna Järviniemi, Hulda Huujärvi, Hilja Salminen
Käväsinpä ”kaupunnissa”. Eilen menin ja tänään pois palasin! Ostokset olivat seuraavat: Palsa, hanskat, lakki, korvaläppää, sukkaa ym. pientä kamaa! Taas talvi varmaankin vierähtää, ennenkö näen J:kylän jälleen silmieni edessä. Eihän hällä väliä, sillä täällä korvessa kyllä toistaiseksi tuntuu olo vielä kotoisemmalta!
Marrask 26
Seudun rientojakin on harrastettu käymällä iltamissa ja kuukausikokouksissa. Toisilla on yskää, toisilla ei. ”Tilastotiedot” piirsi En tiijä monesko, mutta lauvantak aenaki ja marrasta. Ei mulla miteä asiata ole, mutta tässä aekan ratoks vähä järjestän taas mustoo valakoselle. Se on sauna taas poekoo pitkästä aekoo, sano viikon peästä. Erk-herra tullee kae ja meleko varmaannii tänne ”Vespuolelle” kottiisa sunnuntaeta viettelemää.
Eile illalla oltii Osuuskaupalla viettämässä pariskunna kymmenvuotissuunnitelma lopettajaisia. Monellaeset koakut ja pelit siellä ol. Ratihkoa kuuvveltii ja keitettii suuta. Ei muuta toas tähä tietoo. Kiitos voa, sano, niihä ne näkkyy kiittelevä toesettii.
Marrask 28
Marrask 30
Lauantai, jouluk. 5 Toivottavasti Erkkikin on parin ja puolen tunnin perästä jo kotona. RA
Jouluk 7
Perjantaik.
Tänä iltana on Lottien pikkujoulu n.s. talolla ja minäkään en peäse sinne kun täytyy mennä osuuskaupalle kotmieheks! Mänen keäntelemää sinne ratihkota, tänä iltana kuuluuki Wien’istä taas Beethovenin viulukonsertti, sitä saa oikein rauhassa kuunnella.
Jouluk 12
Jouluk 13
Jouluk 16
Jouluk. 19 Taas on yksi rupeama raadettu. Kuusijuhla oli tänään. Hyvinhän se on mennyt. Työpäivien luku tänään 98. Ei maita saunakaan, lieneekö siksi kun joulusaunan vuoro on niin lähellä. RA
Jouluk 20 Olinpahan taas vähän pyöräilemässä ja havaitsinpa Putkilahden raitit melko tyhjiksi. Välipä sitten hällä, yhteenajon vaara vaan oli pieni.
”Pojat kansan urhokkaat” treenaavat soittotaitoaan luokassa ja ”Sä kasvoit neito kaunoinen” on kuuntelijana. Äiti pistäytymässä Elomaalla ja minä itse olen kynämiehenä vaan!
Oltiin osuuskaupalla ”sahdilla”!
Repolan muorin joulusahti olikin oikein aika ärmättiä, sehän kävi oikein nauruhermoihin. Pistettiin kolmeen pekkaan, kauppias, Ellu ja minä 10 minuutissa koko purkillinen menemään.
Jouluk 22 Niin – nyt iltapäivällä satelee, aamupäivä oli selkeä, vaikkei aurinkoinen. RA
Jouluk 23 Kinkun kypsentäminen on ollut tämän päivän huomattavin yritys. Tällä kerralla ei keitetty, kuten tavallisesti olemme tehneet, vaan paistettiin ja hyväksi näkyi paistuneen vaikka vaan hellan uunissa. Jouluvalmistelut onkin jo loppupuolella. Kuusikin on jo jalassa (Uuno Perttula laittoi) ja odottaa pääsyä ”lasten iloks’ pirttihin”. RA
Jouluk 24
Aatto.
Ristolla on vielä se kiva aika elettävänään, että usko pukin olemassaoloon on totta. Poika käy tämän tästä ulkona katsomassa joko näkyy ”pitkäpartaista”. Luultavasti ei sitä tänään näy, sillä Saku ja allekirjoittanut eivät tunne itseään ”pukiksi”.
Joulu on siis taas enemmänkin kuin ovella. On käyty joulusaunassa j.n.e. Pukkikin on jo ehtinyt käväistä, vaikka emme kerinneet näkemään. Risto on ollut jo näkevinään tonttuja ulkona ja käy niitä usein verannalla tähystelemässä. Saapas nähdä kerkiääkö pukki meillä käymään, virkkaili Risto odotuksen sävy äänessään. Kello on nyt 19 ja siis tunnelma alkaa tuntua vähitellen joulun tuntuiselta. Pöytä on pidennetty ja sille alkaa ilmestyä monenmoiset herkut, kinkusta puuroon ja joulutorttuihin asti. Eipä tähän mennessä muuta. Kyllä se pukki tuli pakettipaljouden kanssa, vaikkakin pitkän odotuksen perästä. Saku ei ollut nyt tällä kerralla sitä näkemässä. Risto oli ihan kalpea jännityksen laukeamisesta. Jälestäpäin päivitteli, kun ei huomannut sanoa pukille, että hän on jo viiden vanha. RA
Joulupäivä 1936.
Tapaninpäivä.
Jouluk 27 Nuoret miehet ja minä palasimme sahdin maistajaisista ja tultuamme kolmella silmäparilla todettiin täällä, että sahdin vaikutus oli olematon. Silmillä ei kumminkaan näe kaikkea, joten Erkin oli näytettävä housunsa kaulusta miten se oli täysin kuormitettu.
Hyvät Joulukahvit juotiin, Pukin antimia ja kaunista kuusta ihailtiin. Sanotaan ”joulut pahalla puolella” ja niin näyttää sanassa perää olevan. Olisi viimeinen pyhä tässä käsissä ja sekin illassa jotenka näyttää siltä että kyllä kolmekin pyhää sentään kuluu melko nopsaan.
Huomenna klo 8 ovet aukeaa Luhangan Osuuskaupalla, jotka allekirjoittanut potkaisee mielessä ajatus, ”ensimmäisen kerran joulun jälkeen”.
Jouluk 29
Istumme ja odotamme Vanhan Vuoden lähtöä ja Uuden Vuoden tuloa. RAUHA AULAKSEN ”JOKAMIEHEN PÄIVÄKIRJAT” TAPIO LEINON ARKISTOT [Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 12/joulukuu 2011] |
|