Huck Finnin tynnyrimössö

Reippaan ulkoilmaelämän eläjille on aina ollut vierasta se teennäisyys ja keinotekoisuus, joka liittyy hienoston ruokailua koskevaan tapakulttuuriin. Tämä erityisesti 1800-luvun Yhdysvalloissa, missä kansankerrosten väliset erot olivat kovin suuria. Näin oli Suomessakin tuolloin; vieläpä ennen sotia tapahtui rikkaan tehtaanpatruunan kesäjuhlissa Varkaudessa, että pikkupojat saivat aikaan vaikean mutta mahdollisen syöksykäytävän huolimattomasti sijoitettuun jäätelötynnyriin. Sarja vikkeliä syöksyjä, nopea kahmaisu ja varjomainen poistuminen ihanan saaliin nautintaan. Heikki Kahila kertoi tämän lapsuudestaan.

Mutta takaisin Amerikan syvän etelän lämpöön. Samuel Clemens (alias Mark Twain) kirjoitti kuolemattomat poikakirjansa Mississippi-joen maisemiin, kurjaan vähäiseen kauppalaan, jota voisi luonnehtia mutakuopaksi nykyajan katsannossa. Kirjojen yksi ”sankari” oli juopon isän orpopoika Huck Finn, joka joutui rikkaan, tapatietoisen ja hartaan kristillisen lesken sivistettäväksi. Pieni henkireikä oli kerran päivässä, kun Huck kiipesi vintille kiroilemaan saadakseen edes hieman makua suuhun. Sitten hän karkasi: lopulta se toinen ”sankari” Tom Sawyer löysi hänet eräältä takapihalta, tynnyriin asettuneena. Tynnyri on hyvä, sateenkestävä asunto: sen alkuperäissisällöstään nesteisellä pohjalla voi sekoittaa mehukkaan ja monipuolisen aterian keräämistään aineksista. Näin nykypäivänä reseptiä voi modifioida hieman:

– otetaan vanhoja pottuja ja nahistuneita porkkanoita, hieman sipulia tai mitä on, voi riipiä kasvimaalta ruohosipuliakin tai nokkosta tynnyrin takaa
– leikataan potut pieneksi kuutioksi armeijan noppasopan tapaan, tämä nopeuttaa selvästi kypsymistä, samaten porkkanat sipulletaan juustohyölällä suikaleiksi ja keitetään yhdessä pienessä vesimäärässä öljytilkalla ja suolalla maustettuna
– lisätään joukkoon sipuli loppuvaiheessa, sekä särvin, jonka ainoa laatukriteeri on oranssi alennuslappu, ja muussataan kaikki yhteen
– jos on jäänyt kylmäkaappiin jääskö (so. Elimäen tarkoitus -sanakirjan mukaan eilinen ruoanjämä, joka 3 päivän päästä on nimeltään liikkula), voi sen nauttia tämän yllämainitun peruskeitoksen yhteydessä, mikäli sitä ei ole tarkoitettu koiralle tai ulkoruokinnassa olevalle aviopuolisolle
– annoksen päälle tursotetaan reilusti ketsuppia ja lautanen pyyhitään kuivahtaneella leivänpalalla. Kyllä elämä on ihanaa, kun turhat rönsyt karsitaan.

CHARBA'CHE

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 5/toukokuu 2012]