www.putkilahti.net
Etusivu Perustietoja Palvelut Tapahtumat Kyläseura

Maanläheinen elämä

- Rupan Ullan ajatuksia tästä päivästä ja taiteesta

Nätti mökki metsässä, Salmelan ja Virtasalmen tuntumassa sai uuden asukkaan muutama vuosi sitten, kun Ulla Ruppa hankki itselleen loma-asunnon Putkilahden kylältä. Taiteilijan toimessa Ulla oli kuullut Jyväskylän taidepiireissä varsinaista hehkutusta kylällä aikanaan pidetyistä taideleireistä, mikä ei varmaankaan vähiten johtunut Helmer Selinin vaikutuksesta niihin, tai siitä, että Helmerin perheen kesäasunto, Mehtänpeitto, oli ja on Ylisjärven vastarannalla. Ullan tytär, muusikko Tessa Virta, joka on pitänyt mukaansatempaavan jazz&wanhanswingin konsertin Virran puodilla pari vuotta sitten, on perheineen tykästynyt Päijänteen Kumina-saaren maisemiin ja tukikohta Putkilahdessa sopi hänenkin kuvioihinsa. Nyttemmin Tessa asuu Porvoossa, kun muusikkona etelä-Suomessa saa paremmin hommia. Ullan varsinainen koti on Köhniöllä, ja kahden paikan väliä kuljetaan.

Ystävällinen portugalin vesikoira ottaa tulijan vastaan ja komeat kanat kuopsuttelevat kuljeksien ympäri pihaa.

Ullan mielestä on hyvä antaa kanojen toteuttaa vapaasti niiden luontaista tapaa kuljeskella ja hakea ruokaansa, tämä varmaan näkyy niiden munimien munienkin laadussa.

Monien muiden ihmisten lailla Ulla nauttii puutarhanhoidosta ja etenkin oman ruoan kasvattamisesta lähellä, itse. On kieltämättä luksusta nauttia aamiaiseksi omien kanojen munia, tai viedä niitä tuliaisiksi kylässä käydessä. Luonto ja linnut on ehtymätön elämysten ja sisäisen nautinnon aihe, joka maalla tulee vastaan joka puolella. Kurkien äänet ja komean linnun olemus sen lentäessä aurana ylitse, kuikkien huudot ja varovainen kapuaminen pesälautalleen, joutsenet Ylisjärvellä poikasineen ja niiden komeat torventoitotukset ovat muiden luonnonelävien ohessa ilonamme, kun vain käännämme kiireiltämme katseemme ja otamme ne vastaan.

Taiteesta on metsätorpassa merkkejä seinillä ja myös ruokapöydän tuolien kankaissa – tämä viimemainittu on aika harvinainen paikka taiteen sijoittamiseen! (siis P...rseen alle) Ullan näyttelyllä on ollut julkisuutta Jyväskylän lehdissä, hänen puupiirros-tekniikalla toteutetuista kuvistaan löytyy inspiraation ja sattuman vaikutus. Vaistonvaraisuuden ja rationaalisen tekemisen välillä vaistonvaraisuus ja tunne perivät voiton tekemisessä, ja jokainen vedos on paitsi ainutlaatuinen, myös yllätys tekijälle itselleenkin. Motiivit syntyvät omista läheisistä aiheista, kuten alla kuvassa olevassa työssä, jota taiteilija esittelee.

Ulla Ruppa esittelemässä teostaan "Klassinen tarina"

Hyvin pian keskustelun polveillessa saan huomata, että puhun asioita ajattelevan ja moniin asioihin kriittisesti suhtautuvan ihmisen kanssa. Piha-asioista pääsemme nykyajan trendisairauteen, pihan pakolliseen laittamiseen, mikä pahimmillaan tarkoittaa kauniin ja toimivan, kaikilta osiltaan paikalleen hyvin asettuneen kaupungin vanhan omakotialueen kuin maalaispihan tuhoamista ja päällystämistä, myrkyttämistä ja yksipuolistamista joksikin trendikkääksi ja persoonattomaksi viherautioksi, jossa ei ole paikkaa madoille, siileille ym. eläimistöille. Usein tämä tapahtuu vain siksi, että lehdistä ja telkkarista näemme malleja, joita meidän oletetaan toteuttavan. Myynnin lisäämiseksi niitä meille syötetään. Vapaamuotoinen tekeminen, jopa lasten liikuntaharrastus, on jo pitkän aikaa ollut etenkin taajamissa ja kaupungeissa pelottavan säänneltyä. Lasten kuljettaminen erilaisiin harrastuksiin syö tosiasiassa perheeltä sen omaa yhteistä aikaa, joka voitaisiin käyttää vaikka omassa pihassa puuhasteluun – puutarhassa vihannesten ja yrttien kasvattamiseen, nikkarointiin tai vanhan jalkapallon potkimiseen kimpassa naapurustossa, miten vain.

Kuten vanha puutarha, jossa voi kuljeskella, kääntyillä rauhassa ja löytää paljon viehättävää, salattua kauneutta ja syrjässäolevaa viisautta ja näkemystä, on ihminenkin; pelottava näköala on, josko me kollektiivisessa markkinasuggeroidussa harhassamme pilaamme enemmän kuin tosiasiassa rakennamme – mieltämme, terveyttämme, ympäristöämme?

Kivetty piha ulkona, sisustettu talo hengettömäksi ja ihminen sielullisesti tyhjäksi – tässäpä kärjekäs näköala tähän aikaan, jota voisi miettiä! Mitä teemme, mitkä ovat motiivit ja mitä teoistamme seuraa. Ulla Rupan tavoin ajattelevia on paljon ja vastaliike on pikkuhiljaa käynnistymässä. Huomio kiinnittyy maahan, ja maallekin. Kenties elämä vielä voittaa ihmisessä.

KUVAT JA TEKSTI: TIMO SUOMINEN

[Julkaistu Putkilahden kylälehdessä 11/marraskuu 2012]

Nuorisoseura
 
Urheiluseura
 
Koulupuistohanke