Heikille 29.6.1998Juhlimaan ei ole tultu suotta, Heikki täyttää monta, monta vuotta. Vuosisadan alkuun kirjoitettiin kolmastoista vuosiluku, taasen lisääntyi Kauniston suku. Otavan rannalle Koivulan torppaan syntyi poika Heikki, niin alkoi hänelle elämän leikki. Pian oli huoleton lapsuus joukossa muistojen, alkoi nuoruus töiden ja touhujen. Vuodet kului metsätöitä tehden ja monenlaista uurastaen, harvoin oli aika levon ja sunnuntain. Kaksikymmenenluvun lopulla Töppöspohjaan vanhempain kera muutettiin aikanaan naapurin tytön kanssa rakastuttiin. Heikki Tyynestä sai vaimon osaavan, tarkan, hyvin osasi hän käyttää pennin ja markan. Sota sotki alkuaikaa yhteiselon, koitti aika huolten sekä pelon. Onneksi ei käynyt oikein pahoin, Heikki selvisi sodasta ehjin nahoin. Loppuessa ajan kurjan aloittivat he urakan hurjan. Koti oli saatava ikioma, siellähän olisi elellä soma. Pian olikin koti valmis, pellot ja karjat, kesäisin kypsyi mansikat ja muut marjat. Kaikki kauniiksi laitettiin, pensaat, puut ja kukat istutettiin. Kovasti yhdessä ahkeroitiin, lapset työn mukana kasvatettiin, työllä otettiin markat mistä saatiin. Vuodet vierivät, lapset löysi muualta elämäntyönsä, huolista vapaina Tyyne ja Heikki voivat jo nukkua yönsä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin toivoen
|
![]()
Julkaistu |
Sivun alkuun... | Kyllähän se tosi on ettei ihminen yksin elä leivästä, täytyy siihen olla läskiä ja voita päälle, sanoi Korpilahden poika sotareisulla. Kaveri paketin kotoaan oli saanut, ja pyysi tätä voileipää tekemään kanssaan, reilusti voita ja läskiä päälle panemaan kun käski. |