Martti Korpilahti jäi mieleen

Martti Korpilahti toimi Putkilahdessa opettajana 1911-12. Äitini kertoi: Hän oli ompelemassa sisarensa Venlan talossa Salmelassa lasten vaatteita. Hänen miehensä Matti Ruth oli kyllä oikea räätäli, joka "pyllistä" ja sarasta ompeli miesten housuja ja muita takkeja ja hienommista kankaista oikein pukuja ja liivejä. Tyttöjen "reilat" ja koltut eivät olleet oikein Matin ommeltavia, vaikka poikien paitoja ja "lunkku- eli lämpsä-" housuja syntyi käden käänteessä. Niinpä äitini joskus oli tyttöjen tarpeita täydentämässä, viipyen aina muutaman päivän. Oli syksyinen iltapäivä, kylän silloinen opettaja Martti Korpilahti oli iltapäiväkävelyllä. Oli kierrellyt Karhulan niemellä niittupolkuja pitkin, katsellen maisemia ja mietiskellyt runojen ja laulujen aiheita. Paluumatkalla käyskenteli Salmelan pihan kautta, oli jo tulossa ohi kun pyörähti takaisin.

Tuli pirtin ovesta sisään, ovella nosti hattuaan ja sanoi: "Tulin teitä kahtoon ja ihteen näyttää, terveiks ja hyvästi." Pisti hatun päähänsä ja pyörähti ympäri ja ovesta ulos ja jatkoi matkaansa. Kaikki hölmistyi eikä kukaan kerennyt mitään vastata. Moista tempausta sitten kerrottiin kylällä.

Äitini oli varsin hyvä naisten vaatteiden ompelija. Hän oli Mikkolan talon yksitoistalapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi. Asui isänsä Ananias Mikkolan kanssa Mikkolan pihatuvassa, hoiti isänsä "huushollia" ja ompeli kyläläisten tarpeisiin. Sen verran oli saanut osarahoja Mikkolan talosta, että sai ostettua itselleen ompelukoneen. Veijon kartanon "ryökkynät" tarvitsivat äidin palveluksia. Silloin piti mennä oikei paikan päälle Veijoon ompeluksia tekemään. Oli siinä "Singeri" kovilla kun se nostettiin rattaiden keulille ja sidottiin köysillä kovasti kiinni että pysyi. Äiti sitten istui lankulla renkipojan kanssa rattaiden takaosassa kun matkaa tehtiin. Puolat ja lankarullat ynnä muut tarvikkeet oli nyytissä helmoissa. Kun hevonen kinnasi Vaarun jyrkkiä mäkiä ylös, piti köysistä pidellä lujasti kiinni. Ei ollut paljon helpompaa kun hevonen ravasi Syvänkorven mäkiä alas, usein pyörä sai aikamoisen tärkyn kun osui tienpinnasta ylös kurkottelevaan kiveen. Tai sitten huojahti sadevesien syövyttämään lätäkköön, että tuli äkkikallistus toiseen suuntaan. Onneksi Veijossa oli niin nopsajalkaisia hevosia, että eivät pahemmin kompastelleet, että onnellisesti perille päästiin.

Etusivulle...

Reino Koskinen

Julkaistu
Putkilahden
kylälehdessä:
10/1998 lokakuu





Sivun alkuun...

Palautelomake

Kyläsepän kuulemia

Täytyy tässä tämä kiireellisempi työ ensin tehdä, ennenkuin muihin töihin ryhtyy, sanoi Hakas-Otto syönnin päälle sänkyy pitkälleen kun heitti.